SIIVET SUPUSSA

Yökiitäjä lepää Ehtiväisen (5) kämmenellä värähtämättä. Värinsä osittain menettäneet siivet ovat supussa. Se on selvästikin lentänyt viimeisen lentonsa päiväkodin pihalle.
– Kato, mä löysin tän!
Hän tuo löytönsä aivan lähelle kasvojani.
– Silitä sen vatsaa.
Hipaisen varovasti hyönteisen harmaanruskeaa karvaista vartaloa.
– Silitä paremmin. Se tykkää ihmisistä.
Ymmärrän, että tässä vaiheessa minun on kerrottava totuus.
– Kuule, näyttää siltä että tämä perhonen on kuollut.
Ehtiväinen on jyrkästi eri mieltä.
– No ei oo kuallu! Se on yäpelhonen ja se nukkuu nyt päivällä.
Hän näyttää olevan niin voimakkaasti elämän puolella, että annan hänen pitää näkemyksensä. Hän häviää hetkeksi keräämään suojatilleen ravintoa nurmikolta.

Ehtiväinen tuo perhosen uudelleen nähtäväkseni.
– Tän nimi on Peltti.
– Ahaa. Siis Pertti.
– Niin, Peltti. Mä hoidan tätä hyvin.
Perhonen lepäilee Ehtiväisen kämmenellä nyt siipipuoli ylöspäin käännettynä. Olemme niin monesti puhuneet eläinten ja yleensäkin luonnon suojelusta, arvostamisesta – elämän kunnioittamisesta. Tässä olisi nyt hyvä hetki taas kerrata Ehtiväiselle esimerkiksi se asia, että tällainen hento perhonen ei kestä ihmiskäden koskettelua eikä yleensäkään tällaista ylenmääräistä, vaikkakin hyvää tarkoittavaa hoitoa. Kohtaan Ehtiväisen sädehtivä silmät ja hänen hellyyttä huokuvan olemuksensa ja jätän eläinhoidollisen arvokeskustelun pitämättä.

Jonkin ajan kuluttua huomaan Ehtiväisen kuljeskelevan ämpärin ja lapion kanssa hiekkalaatikolle päin.
– Hei, missä Pertti on?
– Mun taskussa. Se nukkuu. Nyt on päivä.
– Ai jaa…
Viimeistään nyt minun tulisi kääntyä hänen puoleensa, ottaa katsekontakti ja avata hänen ikätasolleen viritetty keskustelu eläimen kuolemasta ja elämän rajallisuudesta. Missä on pedagoginen ryhtini?  Ei missään. Sitä ei ole. Tai se nukkuu taskussa.

Ulkoilun lähestyessä loppuaan Ehtiväinen palaa hiekkaleikeistään luokseni murtuneen näköisenä.
– Peltti on kuallu!
– Niinkö? Se on surullista. Mitä tapahtui?
Hän kertoo, että hänen kaverinsa ”taivutti Pelttiä pyllystä ja siihen se kuali”.
– Voi, ei niin saisi tehdä. Meidän täytyy taas  keskustella tästä aiheesta ryhmässä.
Ehtiväisen ääni värisee lohduttomana ja hänen silmiinsä pyrkii vettä.
– Ja Peltti on nyt haudattu, mutta mä en edes muista missä sen hauta on.
Yritän etsiä lohduttavia ja hänen suruaan arvostavia sanoja. Päädyn kuitenkin onttoon kliseeseen.
– No, mutta Pertti sai elää lyhyen ja hyvän elämän, ja hoidit sitä…
Ehtiväinen ponnahtaa kyykkyasennostaan suoraryhtiseksi vastaväittäjäksi.
– Et sä voi tiätää sitä! Ei Peltillä ollu lyhyt elämä. Mä oon nyt viisvuatias ja tänään mä vasta tapasin Peltin enkä oo ennen tuntennu sitä. Sä et voi tiätää sen elämää. Nii!

Kohtaamisten myötä ilmeneviä elämän- ja tunnetaitojen oppimistilanteita – niitä täällä riittää jokaiselle päivälle. Aikuisena on helppo nähdä pienten kokemat vastoinkäymiset, surut ja murheet eräänlaisina mikrotapahtumina heidän omassa pienessä maailmassaan ja hyvänä harjoitteluna ”oikeaa elämää” varten. Pienten tunnetilat ovat kuitenkin heille itselleen todellisuutta  tässä ja nyt ja siksi suuria, hämmentäviä ja merkityksellisiä.  – Kuuntelen,  lohdutan ja tarjoan empatiaa. Luulen tietäväni miltä menettäminen tuntuu. Siitä huolimatta, kuten Ehtiväinen ilmaisi asian, en voi tietää toisen elämää. En.

***

VÄRIKKÄÄT PURJEVENEET

Nämä purjeveneet voi viimeistellä monin tavoin. Ohessa taittelumallista näet miten se valmistuu. Sitten vain värittämään, koristelemaan, purjehtijoita lisäämään – niille omille lompakkokuville löytyy tässä tehtävässä käyttöä.

Kissa purjehtii
Vesiliikennettä
  1. Taita A4-arkin nurkka pitkälle sivulle kuvan mukaisesti. Leikkaa alaosan suorakaitale irti.
  2. Taita yläosan liepeet keskitaitosta pitkin.
  3. Taita yläosan alakulma kuvan mukaisesti ja liimaa se. Taita suorakaide pituussuuntaan kaksin kerroin.
  4. Taita alaosan kulmat kuvan mukaisesti ja liimaa ne paikoilleen.
  5. niin, että liepeet tulevat veneen ”etupuolelle” Viimeistele purjevene maalaamalla, koristelemalla tai esim. leikatuilla kuvilla.

                                   ***

 

 

 

 

 

 

 

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää-tekstit on koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos