YTIMESSÄ

Kaikki se tieto minkä olen lukenut,
kuullut viisailta,
kirjannut muistiin,
omaksunut ja oivaltanut,
usein ainoina totuuksina.
Kaikki se tieto, jonka hain,
että osaisin, olisin hyvä
ja tekisin oikein.
Kaikki ne sanat kaavioiden
laatikoissa, nuolissa, ja pallukoissa.
pätevästi perusteltuina,
uusina tuulina
niin, että tästä lähtien on näin…
Ne innostavat ahaat ja välähdykset,
tajuntaan tarrautuneet tietoiskut,
joskus tukena, joskus horjuttajina.
Se kaikki on tallella jossain minussa.
Luulen niin.

Täällä ruohon juurella,
fokuksessa, keskiössä, ytimessä,
missä tapahtuu joka hetki
niin paljon ja yhtä aikaa,
näen hymyn, vapisevan alaleuan,
ihmettelyn ilon,
maitohampaan mittaisen aukon,
sulkeutuneen katseen,
valuvan nenän,
pätmänpaidan nurinpäin,
keskipakoisvoimaa hyödyntävän
piiripienipyörimisen
– vakavana uhkana ilman sisätossuja.

Täällä, missä kuulen jatkumona
autaksä mua, mun vuoro, haluun syliin ja
siinä ohessa
itkun, yhteisnaurun,
melurajat ylittävän leijonan karjunnan,
ujeltavan piipaa-dueton…
Täällä, missä tunnen
ikävän arkana kätenä kädessäni,
ilon tasajalkahyppelynä,
kiintymyksen unilämpöisenä otteena kaulani ympärillä
ja huomaa minutkin-koputuksena selässäni.

Täältä löytyy pohja ja merkitys kaikelle;
tiekartalle, arvo- tai kohdeteorialle, deskriptiolle,
kärkihankkeelle,  kompetenssille,
lapsuuden suorittamiselle.
Kun kuuntelen kuudetta kertaa Hoplop-takaumaa,
valan housuunsa pissanneelle uskoa kuivempaan tulevaisuuteen,
tuen pöntöllä horjahtelevaa,
etsin kurahousuja niitä tarvitsevalle.
Juon pihalla paahtotuoreet hiekkakahvit,
pyyhin pienen kyyneleitä, räkää ja pyllyä,
uudestaan ja uudestaan.
Otan vastaan ilon ja riemun,
kysymykset, vastaukset,
pettymykset, vihasta viuhuvat pikkunyrkit,
– kaikki ne haparoivat ja paikkaansa hakevat tunteet.
Lapsuuden.

Kyllä, kyllä minä havainnoin, priorisoin, dokumentoin,
prosessoin, reflektoin…
Se kaikki on kuitenkin tuulen vietävissä,
kun katson pientä ihmistä silmiin
merkiksi siitä, että olen lähellä,
kuuntelen.
Se kaikki on tässä.

***

KORKEALTA PUTOILEVAT IHANAT PISARAT

Nämä vesiväripisarat pudoteltiin pipetillä lintuperspektiivistä, eli pöydällä seisoen (tuettuna tietysti) alas isolle paperille. Yksinkertaista ihmeteltävää!

LUONNON VÄREJÄ ETSIMÄSSÄ

Otimme metsäretkelle pienet ämpärit ja laminoidut maalikaupan värilastut. Paritehtävä toimi hyvin ja oikeitä sävyjä löytyikin hyvin. Loppuaika tietysti leikittiin.

Näyttely valmis!

Kuvat: Leena Ahtela

***

JOKO KÄVIT TYKKÄÄMÄSSÄ?


Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää-tekstit on koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!