YKSIN – VAAN EI YKSINÄINEN

Pinkit kurahousut kahisevat. Viisivuotias tulee hengästyneenä luokseni avautumaan. Hän kertoo tuohtuneena, että olisi niin toivonut ystävättären leikkivän kanssaan koko päivän. Vaan kun ei; Ystis valitsikin iltapäivällä aivan muunlaista seuraa. Mutta – hyvin painokas mutta – Pinkki ja Ystis olivat sopineet, että huomenna leikitään sitten koko päivä yhdessä. Siitä oli oikein lyöty kurahanskaa päälle.

Yhteisömme sosiogrammi on monisäikeinen, jatkuvasti muuttuva muodostelma. Peruslähtökohta kuitenkin on, että ketään ei jätetä yksin. Syrjäytymistä ei saa tapahtua. Piste. Kasvattajan puuttuu välittömästi tällaisiin yksinjättämisiin ja -jäämisiin. Asioista voidaan aina neuvotella ja elämänlaatua parantaa.

-Tosi ikävää. Mennäänkö yhdessä puhumaan Ystikselle.
-Ei. Me sovittiin, et me ei tänään leikitä.
Hän kyykistyy ja alkaa kauhoa vauhdikkaasti kuraa ämpäriinsä.
-No mutta, kyllä täällä ystäviä sinulle löytyy. Tuolla tuo kurakopla haluaisi varmasti vielä yhden kaverin, mennäänkö sinne yhdessä?
-Ei. Ei mennä.
Hän jatkaa kauhomistaan jonkin aikaa, ponnahtaa sitten kipakasti pystyyn ja hieraisee hanskallaan nenäänsä. Hänen kuuluvassa äänessään on viisivuotiaan elämänkokemusta ja lievää kyllästyneisyyttä.
-Eikö täällä koskaan ihminen saa olla yksin!?