PIENTÄ TARKKUUTTA

Huoneessa on hämyinen ja raukea tunnelma. Tarkka (4) luo vielä yleissilmäyksen; kaikki kuuntelevat kertomusta omilla lepopatjoillaan.  Asiat ovat niin kuin niiden pitääkin olla. Ääneen luettu yllätyksetön tarina tuo turvallista taustahyminää. Hän voi rentoutua. – Tai ei! Hän huomaa vielä jotakin; viereisellä patjalla makaileva Pieni tuudittelee kainalossaan pörröistä apinaleluaan, jonka Tarkka tietää osaavan myös puhua, kun sitä painaa selässä olevasta napista. Tarkka aktivoituu ja ponkaisee istumaan.
-Hei eiks niin, ettei tommosia puhuvia unileluja saa tuoda tänne päiväunille?
Patjastossa käy kohahdus ja kirjan lukeminen keskeytyy. Uteliaisuus herää, kun kollegiaalista sääntöä ei ole noudatettu. Vastausta odotellaan porukalla päät pystyssä. Pieni tiukentaa omistavaa niskalenkkiä lemmikistään, vieroittamista peläten.
-No, niinhän on kyllä sovittu, mutta jos apina pysyy hiljaa niin olkoon tämän kerran. – Ja nyt hys-hys.
Pieni nyökyttelee helpottuneena ja myötäilee päätöstä painokkaasti.
– Niii-ih, kerta.
Tarkka jää miettimään; miten joku juttu voidaan sopia yhdellä tavalla ja sitten kuitenkin toimitaan toisella tavalla? Hän päättää palata asiaan myöhemmin.

Tarkka tietää koko päivän menun jo asettuessaan aamulla päiväkodin aamiaispöytään. Tiedon hän luetuttaa äidillään eteisen ilmoitustaulun ruokalistasta. Tarkka on tyytyväinen aina kun ennakkotieto täsmää todellisuuden kanssa. Ruokalistassa nimittäin saattaa joskus olla poikkeamia ja se vie Tarkan osittain pois mukavuusalueeltaan. Hän haluaa aina selityksen muutoksiin.

Tuttuun pöytäseurueeseen aiemmin kuulunut Puhelias istuu tänään yllättäen viereisessä pöydässä. Puheliaan tuolilla istuu nyt Ujo. Totutusta kuviosta puuttuu palanen ja tilalla on uusi – hyvin hiljainen palanen. Tarkka yrittää hahmottaa tilannetta ja koota palapelin uudelleen. Hän aloittaa tiedustelemalla syytä vaihtoon.
– Joskus nyt vaan vaihdetaan paikkoja. Sehän on vain hyvä.
– Miksi?
– No, kaikilla on nyt mukava olla.  – Syöhän nyt.
Tarkan ymmärrykseen jää ammottava aukko. Hän päättää palata asiaan uudelleen syötyään.

Tiedonhaluinen, pohdiskeleva ja aina vastauksia haluava Tarkka hahmottaa ja kontrolloi jatkuvasti ympäristöään. Järjestys, tavat, säännöt ja rutiinit ovat hänen järkevän ja turvallisen elämänsä perusta. Leikkiin ja hassutteluun heittäytyminen täysillä sujuu häneltä jotenkin epävarmasti. Keskusteluja, ongelmien ratkaisua, kyseenalaistamista ja asioiden testaamista hän sen sijaan rakastaa.

Entä tuo huoleton lapsuus leikkeineen, satuineen ja heittäytymisineen? Tämä on Tarkan lapsuus, juuri hänen tapansa elää ja kokea – ainutlaatuinen matka omaan persoonallisuuteen. Hän kyllä ottaa omalla tavallaan osansa kaikesta tarjonnasta, nauttii järjestyksestä ja jäsentelystä, mutta tarvitsee tukea uusien, muuttuvien tai yllättävien asioiden kohtaamisessa.

Satuhetken kirjassa oravat seikkailevat epätodellisessa ympäristössä. Toisaalta ne puhuvat ja toimivat kuin ihmiset, toisaalta kuin eläimet. Tarkka on saanut luontodokumenteista päivitettyä tietoa jyrsijöiden elämästä, mutta nyt tämä kirja tuntuu vesittävän kaiken. Tarkka viittaa puheenvuoron itselleen ja jakaa muillekin oikeaoppista oravatietouttaan. Hänen tietotulvansa padotaan pehmeästi.
– Kuulehan, tämä on satukirja ja saduissa kaikki on mahdollista. Puhutaan sitten joskus  erikseen oikeista oravista.
Tarkka päättää hakea vielä eläinkuvastosta lisätietoa tuekseen ja palata asiaan.

Lounasaikaan ajaudun poikkitieteelliseen pöytäkeskusteluun, jossa käsitellään päiväkodin ruokahuoltoa, kaupungin tiukkaa taloustilannetta, pienten lasten purukaluston kehitysvaiheita sekä terveellistä ruokavaliota. – Tarkka on esittänyt välikysymyksen: Miksi päiväkodin ruokalistalla ei ole lehtipihviä? Miksi?