YHTEYS / CONNECTION

Äiti on puhunut päiväkodista koko automatkan ajan. Eikä taukoa kuulu vaikka ollaan jo perillä.

– Tässä se on, sinun päiväkotisi!  Voi, kuinka kivat keinut ja paljon lapsia ulkona – nyt käydään sisällä tutustumassa. Elokuussa sitten jäät tänne aamuisin. Saat leikkikavereita ja päiväkodissa on kivoja leluja ja pelejä ja vaikka mitä. Retkiäkin varmasti tehdään…

Pieni on istunut autossa hiljaisena ja miettinyt tätä päiväkotiasiaa. Täällä hänellä on siis se paikka, josta äiti on niin kovasti iloinnut. Äiti näyttää nytkin touhukkaalta ja punaposkiselta lukiessaan ääneen eteisen seinässä olevasta lapusta, että kengät jätetään tähän. Pieni tähyilee ympärilleen. Minkäänlaisia leluja ei kyllä täällä näy. Ei myöskään niitä kavereita. Haisee kumisaappailta. Pienen mielestä tilanne on muutenkin outo ja nyt, kun hän on nähnyt tämän, hän haluaa kotiin. Äiti taas innostuu entistä enemmän ja asettelee heidän kenkänsä telineeseen.

– Eihän me nyt kotiin lähdetä, kun tultiin tutustumaan. Mennään katsomaan minkälaista sisällä on.

Iloisen näköinen aikuinen tulee heitä vastaan, kumartuu Pienen tasolle ja esittelee kättään ojentaen itsensä. Pieni ei tartu Iloisen käteen eikä myöskään vastaa mitään nimitiedusteluun. Äiti hämmentyy. Iloinen ei lannistu vaan ottaa hetkeksi Pienen velton käden haltuunsa ja arvaa hänen nimensä aivan oikein. Sitten hän pyytää peremmälle. Pieni tuntee jalkojensa vastustelevan, mutta pian uteliaisuus voittaa ja jalat alkavat taas nytkähdellen toimia.

Iloinen kertoo ryhmän lasten olevan nyt ulkoilemassa ja esittelee kahta huonetta ja niiden lelu- ja pelihyllyjen valikoimaa. Innostunut äiti ihailee runsasta tarjontaa ja kannustaa Pientä tutkimaan uusia asioita. Pieni kiinnostuukin magneettirakentelusta ja ryhtyy toimeen; kuulat ja pätkät alkavat yhdistyä toisiinsa taianomaisesti.

Pieni uppoutuu rakenteluun, mutta tajuaa olevansa asioiden keskiössä. Iloisen ja äidin keskustelu hyrisee tasaisena hänen magneettimaailmansa yllä: tomaattiallergia, uhmaikä, päiväunet, unilelu, hoitoaika, herkkä lapsi, aloituskeskustelu, varhaiskasvatussuunnitelma, leikkitaidot, varahakijat… Jotkut sanat mahtuvat Pienen ymmärrykseen, joihinkin ymmärrys ei riitä. Ne joko tarttuvat tai sitten eivät, aivan kuin nämä magneetit, joista hän rakentelee. Yksi hyvin tarttuva sana on päiväunet. Pieni vilkaisee sen kuultuaan epäluuloisesti Iloiseen. Hän ei ole ajatellut nukkua täällä päiväunia. Niitä nukutaan kotona tai mummolassa. Hän ajattelee puhua päätöksestään myöhemmin kotona.

Äiti ja Iloinen ovat saaneet asiansa puhuttua. Iloinen näyttää ystävälliseltä ja ihailee Pienen magneettirakennelmaa. Pieni ylittää varauksellisuuskynnyksensä ja kertoo Iloiselle sen olevan raketti. Lisää vielä senkin, että hänellä on kotona paljon legoja. Ja kani. Jos vaan Iloinen haluaa sen joskus nähdä…  Iloinen nyökyttelee. He katselevat hetken toisiaan. Kumpikaan ei aloita uutta lausetta. Yhteys on syntynyt.

 

 

CONNECTION

Mom has been talking about the kindergarten throughout the journey, and does not seem to stop, not even at the destination.
-Here it is, your kindergarten! Look how marvelous the swings are, and how many kids there are! Lets go and explore inside. Then in August you will come here in the mornings. You’ll get friends and there are nice toys and games and whatever. Surely you’ll go on trips, too.

Small One has sat silently on the back seat, pondering this kindergarten thing. So here is the place that Mom has enthused so much about. Even now, Mom looks energetic and rosy-cheeked as she reads out loud from the poster on the wall that shoes should be left here. Small One looks around. No toys in sight. None of those friends either. It smells of wellies. The situation is weird anyway, reckons Small One, and wants back home now that she has seen it. However, Mom’s excitement only rises, and she sets their shoes on the rack.
-We won’t go home yet, we came to look around. Lets go see how its like inside.

A cheerful-looking adult meets them, bends down to Small One’s level and introduces herself, ready to shake hands. Small One does not grab Cheerful’s hand, and does not respond when this asks for her name. Mom is abashed. Cheerful is not discouraged, taking Small One’s limp hand into hers and guesses her name spot on. She then asks the guests to come in. Small One feels her legs resisting, but soon curiosity wins and they start to jerkily work again.

Cheerful says that the group’s children are currently outside, and shows around two rooms, including all the things on the toy and game shelves. Enthusiastic Mom admires the plentiful collections, and encourages Small One to explore new things. As it happens, Small One is intrigued by magnetic building blocks, and starts probing; orbs and sticks magically snap together.

Small One becomes engrossed in building, but soon realizes that she is the center of attention. In a comforting way. The discussion of Mom and Cheerful murmurs evenly above her magnet world: tomato allergy, negative age, nap, sleeptoy, sensitive child, starting discussion, early upbringing plan, play skills… some of the words fit into Small One’s understanding, while for some, her comprehension does not suffice. They either stick or not, like these magnets. One very sticky word is ’nap’. Upon hearing it, Small One glances Cheerful with suspicion. She had not agreed to take a nap there. They are taken at home or at Grandma’s place. She will declare her view later at home.

Mom and Cheerful have finished their discussion. Cheerful looks happy and admires the magnet structure. Small One overcomes her reservation threshold by stating to Cheerful that it is a rocket. And adds that she has lots of Legos at home. And a bunny. If Cheerful ever wants to see it… Cheerful nods. They look at each other for a while. Neither says a word. A connection has formed.

Translated / Kääntänyt Mikael Koskela