UNTUVIKKO

 

Tutustumiset on tutustuttu ja yhteydet luotu jo aikaisemmin.  Untuvikon on aika ryhtyä  päätoimiseksi ryhmän jäseneksi. Edessä on arki. Tämä on kolmas päiväkodin aloittamiseen liittyvä kirjoitukseni.  Miksi niin monta samasta aiheesta?  Siksi, että asia on tärkeä.

 

Untuvikko (3) asettelee korvapuolen Nöpön kainaloonsa. Vaarilta saamansa taitettavan metrimitan hän on pakannut huomaamattomasti repun sivutaskuun.  Äiti pakkaa vielä sadetakin reppuun. He ovat valmiita lähtöön.

Paikka näyttää erilaiselta kuin aiemmin tutustumiskäynnillä. Untuvikko panee kuitenkin merkille että hänen päiväkotiin saapumisensa on jälleen iloinen tapahtuma. Tuttu hymyilevä aikuinen kumartuu hänen lähelleen, tervehtii ja kertaa innostuneesti asioita: oman nimensä, Untuvikon naulakkopaikan ja sen, että Untuvikon ryhmän nimi on Hiirulaiset. Untuvikko näkeekin muita hiirulaisia touhuamassa äänekkäästi viereisessä huoneessa. Täällä on mukava tunnelma. Äitikin on nauravainen ja puhelias.

Untuvikko vaistoaa kuitenkin, että on tapahtumassa jotain, mitä hän ei täysin ole osannut ajatella loppuun asti. Yhtäkkiä kaikki uusi tuntuukin hämmentävältä ja oudolta eikä hän ole enää varma hiirulaiseksi ryhmäytymisestään. Hän tekee nopeasti ratkaisunsa: Ei, hän ei nyt kuitenkaan tällä kertaa jää tänne. Parempi on, että he sittenkin palaavat kotiinsa.  – Tai kyllä hän voisi Mummolaankin mennä.

Äiti on toista mieltä ja tuo kasvonsa hyvin lähelle Untuvikon kasvoja ja sanoo, että hänen on mentävä töihin. Hymyilevä ehdottaa, että Untuvikko vilkuttaisi äidille ja että he sitten lähtisivät leikkimään muiden kanssa. Äiti lupaa vielä hänelle jotain mukavaa illaksi; vaikkapa leipomista.  Hymyilevä keksii vielä jotakin, kumartuu vuorostaan Untuvikon tasolle ja madaltaen äänensä jännittäväksi ehdottaa supersammakkopelin pelaamista. Untuvikko torjuu molemmat ehdotukset. Äiti alkaa kiireisesti etsiä repusta Nöpöä eikä ole enää nauravainen.

Äiti ja Hymyilevä tekevät keskenään hiljaisen sopimuksen; Untuvikko Nöpöineen siirretään äidin sylistä Hymyilevän syliin.  Äiti näyttää päättäväiseltä ja punaiselta. Hän puhuu nopeasti.
– Illalla leivotaan yhdessä vaikka mustikkapiirakkaa. Voidaan mennä uimaankin…
Sitten hän hymyilee jotenkuten, vilkuttaa vielä ovelta ja häviää.Pari uteliasta hiirulaista on tullut eteisaulaan seuraamaan tapahtuman kulkua.

Untuvikko istuu Hymyilevän sylissä ja mietiskelee. Nojautuu vähitellen luottavaisesti taaksepäin ja nuuhkii Nöpön turvallista ominaistuoksua. Takkuinen, sananmukaisesti monessa liemessä käynyt Nöpö on pysynyt hänen rinnallaan aina lohtua ja turvaa tuomassa. Ajatus tänne jäämisestä mietityttää Untuvikkoa vielä, mutta toisaalta uteliaisuus saa katselemaan ja kuulostelemaan ympäristöä. Hän laskeutuu hitaasti sylistä, vilkaisee Hymyilevää ja jalkautuu muiden hiirulaisten joukkoon.

Päivä on täynnä uusia kiinnostavia asioita. Untuvikko yrittää jäsennellä parhaansa mukaan tätä outoa ja äänekästä ympäristöään. Jääkö haikeasta aamuerosta jälkiä Untuvikon mieleen? Jää varmaankin. Elämästä yleensäkin jää jälkiä. Hurja muodonmuutos koti-Untuvikosta hiirulaiseksi ei aina ole helppo, mutta ennemmin tai myöhemmin aamuiset kolmikantaneuvottelut laantuvat leppoisiksi rupattelutuokioiksi. Tietään tasoittamaan Untuvikko kuitenkin tarvitsee yhtenäisen, lämpimän ja välittävän, mutta myös määrätietoisen tukiverkoston: kotiväen, päiväkodin – niin, ja monessa mukana olleen Nöpön.

 

Lue samasta aiheesta Yhteys -Connection ja Ensimmäinen päivä