ELÄMÄN NÄLKÄ

Eteisestä kuuluu huomenen toivotuksia, joten Toimija (5) kiiruhtaa ottamaan selvää tulijoista. Oikein! Hän arvasi jo äänen perusteella keitä he ovat ja esittelee – nyt kun kerran tilaisuus tuli – uudet lenkkarinsa ja eilisen piirustuksensa heille. Samalla hän esittelee myös takkinsa sisä- ja ulkopuolelta, vaikkei se uusi olekaan.

Hän palaa takaisin jatkamaan palapeliään ja suosittelee samanlaisen kokoamista myös vastaanottamalleen, päiväänsä nihkeästi aloittelevalle tulokkaalle. Tulokas ei innostu, mutta Toimija kipaisee kuitenkin avuliaasti hakemaan tälle hieman koottavaa. Omansa hän joutuu jättämään vaiheeseen, koska viereisen pöydän magneettipeliporukka näyttää tarvitsevan vielä vahvistusta. Tai niin ainakin Toimija tilanteen tulkitsee ja sujahtaa luontevasti mukaan. Eteisestä kuuluu jälleen uusien tulijoiden kopinaa. Hänen on taas mentävä.

Toimijan päivä on alusta loppuun touhukas. Hän haluaa olla perillä kaikista ympärillä tapahtuvista asioista. Hän haluaa osallistua kaikkeen ja ottaa rohkeasti pioneerin roolin uusissakin haasteissa. Hän rakastaa auttamista; Toimija on varmuudella siellä, missä apua tarvitaan. Hän on myös varmuudella siellä, missä apua ei tarvita. Hän haluaa jakaa kanssasisariensa ja -veljiensä ilot ja surut – tai ainakin tietää syyt niihin. Hän tukeutuu vahvasti päiväkodin rutiineihin, tapoihin ja sääntöihin, mutta on myös hanakka kyseenalaistamaan niitä. Ja asioita edistääkseen hän tuo usein hieman draamaa päiväkodin arkisiin tilanteisiin. Tieto-, tunne- ja tapahtumavirta tuntuu pitävän hänet väsymättömässä valmiustilassa ja liikkeessä.

Toimijan kaikkialle ulottuva perhostelu, ehättäminen ja aktiivisuus näkyvät ja kuuluvat. Kasvattajana huomaan usein vastaavani niihin hyssyttelemällä ja tarjoamalla rauhallisempaa ja tasaisempaa tapaa kohdata asioita. Toimijan ominaisuudethan voisi niputtaa yhteen ja kietaista tarkkaavaisuus- tai keskittymiskysymykseksi. Voisi, mutta mietin vain mistä ne räiskyvät, riittoisat ja avoimet aikuispersoonat tulevat? Ne, joiden itsetunto on kohdallaan ja ne, jotka ehtivät aina sinne, missä ihmistä tarvitaan. Ne, jotka menevät niin sanotusti ilon kautta ja tunne edellä.  Ne, joilla on sammumaton – ja hyssyttelemätön – elämän nälkä.

On päivälevon aika. Raukeaa, hiljaista, hämyistä. Vain pieni kuiskaus.
–Koska on mun vuoro maalata isolle paperille? En ole vielä tänään maalannu.
Elämän nälkä.