UJO

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Muistan ajatelleeni tavatessani hänet ensi kerran : särkyvää, käsiteltävä varovasti. Ei, ei hän suinkaan pelokkaalta näyttänyt, enemmänkin vain hiljaisella tavalla uteliaalta ja hämmentyneeltä – ja niin kovin ujolta.

Ujolla (5) on hiljainen ääni; sellainen, jota täytyy hieman houkutella ja kannustaa kuulumaan. Sellainen rauhallinen, jotenkin tunnusteleva ja jota niin mielellään haluaisi kuunnella, mutta jonka tämä meidän tavanomainen desibelikoosteemme aika usein peittoaa: Anteeksi mitä sanoit? Sanotko vielä uudestaan? Tuletko vähän sivummalle ja sanot vielä kerran? Ja viimeisenä keinona: Olkaapa muut nyt hetki hiljaa, että kuulen Ujonkin äänen!

Ujo ei rymistele, ryntäile eikä kailota asioitaan tai mielipiteitään. Hän ei tavoittele huomiota eikä etuile. Ujon päiväkotielämä on rauhalliselta, tunnollista, konflikteja välttävää ja toisten menoa sivummalta seuraavaa. Hänen pienellä äänellään esittämänsä kommentit, toiveet tai kertomukset – tässä hälinässä niitä tulkitakseen tarvitsisi huulilta lukemistaitoa ja arvailua. – Voi, olisipa vielä jonkinlainen ujouden käsikirja. Joskus huomaan ajattelevani, että kunpa hän hieman reipastuisi ja että hyvänen aika, kuinka tällainen ihminen tulee selviämään tässä maailmassa…

Reipastumisen – niin senhän voisi tietysti hyvää tarkoittavasti kirjata tällaisen ujon lapsen varhaiskasvatussuunnitelman johtavaksi tavoitteeksi. Reipas lapsihan omaa tärkeitä elämäntaitoja: kertoo kuuluvasti asiansa ja mielipiteensä, pitää puolensa, kulkee joutuisasti paikasta toiseen, osaa puolustautua, syö ja pukeutuu viivyttelemättä. Reipas lapsi tulee intoa puhkuen aamuisin päiväkotiin, ei ikävöi, on itsenäinen, rohkea, aktiivinen ja auttavainen. Reipas lapsi – ei Ujosta voi sellaista tehdä. Ei Ujon tarvitse olla sellainen. Miksi tarvitsisi?

Ensikohtaamisestamme on kulunut paljon aikaa. Uutukaiset ovat aikaa sitten ryhmäytyneet ja Ujokin näyttää löytäneen oman paikkansa ja ystävänsä – omana itsenään. Hän on rohkaistunut kertomaan asioitaan, leikkimään, pitämään puoliaan ja ennen kaikkia nauttimaan päiväkotielämästä.

Ryhmässämme eletään arkea, joka ei koskaan ole arkea sanan tylsässä merkityksessä. Siihen vaikuttavat kaksikymmentäkolme erilaista persoonaa, joista jokainen antaa oman säväyksensä ryhmädynamiikkaan. Yksi heistä on Ujo – tärkeä aivan erityisenä itsenään.

Viime viikolla oli ilmassa jotain uutta. Pienessä pöytäseurueessa ruoka maistui, mutta meno kuulosti yltyvän riehakkaaksi. Tällaiseen menoon kuuluu puuttua sh-shttämällä ja muistuttamalla ruuan jäähtymisestä. Juuri sellaisella hetkellä huomasin, että kaikista eloisin ja iloisin selostaja ja viittilöitsijä oli Ujo. Hetki oli sykähdyttävä – ja tavallisesta poiketen sen soi jatkuvan. – Jäähtyköön ruoka. Ujo on päästänyt sisäisen villikkonsa jaloittelemaan!

 

Viikon vinkki: Hahmotellaan liidulla muoto, tuputetaan valkoisella nestevärillä pehmeitä muotoja ja lopuksi lisätään häntä. Keskustellaan samalla kaikessa rauhassa vaikkapa jäniksen elämästä. Valmis! Sehän on jänis, ehkä vähän ujo, miettimässä selin niitä näitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA