VEDEN VIEMÄÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

VEDEN VIEMÄÄ

Oletko koskaan lapioinut
vettä
pieneen ohutsankaiseen ämpäriin,
jonka kyljessä oli halkeama?
Kipittänyt pihamaalla
edestakaisin
lätäköstä A lätäkköön B?
Täynnä intoa
ehtiä
kokea
sataneen ja sulaneen
vetovoima.
Taika.
Olet varmasti.
Kauan sitten.

Suljit korvasi
kuullessasi
heti-pois-sieltä!-sireenin
tai
vaatteet-kastuvat!-signaalin?
Turhia sanoja,
tärkeysluokka Ö.
Sinulla oli tehtävä.
Ei vesi voinut odottaa.

Ihasteliko, ihmettelitkö,
tutkitko
kaikin aistein
häilyväistä vettä,
kuinka se pysyy kuopassa,
jonka kaivoit
eikä pysy,
lisääntyy vaikka vähennät?

Lätäköstä hörpänneet saappaat,
painaviksi muuttuneet sukat
ja ne kurahousut –
Miltä ne tuntuivat?
Eivät miltään.
Sinulla oli kiire.
Kahisuttelit eteenpäin
onnellisena.
Sesonki oli meneillään,
urakka kesken.
Niin paljon vielä
kantamatonta vettä.

Mihin se on kadonnut,
ilo?
Seisot vuorostasi
lätäkön vastarannalla,
hihkaiset pienelle vedenkantajalle
pois-sieltä-Kuomat-kastuvat!
Ne turhat sanat,
tärkeysluokka Ö.
Niin varmana siitä,
etteivät omat huolesi
enää voisi haihtua
lapioimalla vettä,
kantamalla sitä,
tekemällä sille uoman
paeta.

Muistatko?
Pienen, ohutsankaisen ämpärin.
Sen kyljessä oli halkeama.
Eteenpäin.
Onnellisena.