ASVALTTIKIN KUKKII

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska on mun vuoro tehdä tota? Saanko minäkin tehdä tuommoisen? Nämä kysymykset ovat ihanaa kuultavaa. Kesän kynnyksellä huomaan, että ainakin yhdellä osa-alueella olen – tiimimme on – saavuttanut enemmän kuin tavoitteena oli: lasten innostus käsin tekemiseen ja taidetehtäviin on valtaisaa.

Oma-aloitteiset ja itseohjautuvat ”keksijänpöytä”-puuhastelijat innostavat toisiaan mielikuvituksen siivittämiin tuotoksiin. Tarjolla on milloin mitäkin materiaalia, ja aina riittää innostusta uuden tekemiseen – joko mallin myötä tai aivan itse ideoiden.

Yhdessä tekeminen, tutkiminen ja ihmettely tuntuvat heistä olevan parasta. Vauuuu!-kannustukset saattelevat sormivärikokeilijaa – kutakin vuorollaan. Ja se ilo – ilo väreistä, niiden tekemistä yllätyksistä on hykerryttävää. Onnistumisen kokemukset, mielikuvituksen käyttö, flow – ne kaikki ovat siltoja yhä pidemmälle.

Parhaisiin hetkiin kuuluvat myös ne kahdenkeskiset tuokiot lapsen kanssa; kun vielä epävarma saksien käyttäjä muotoilee kartongista kissan hahmoa, voimme yhdessä muistella elämän varrella kohtaamiamme kissoja. Ja koiria. Ja robotteja… Kun yhdessä teippaamme haparoivassa saksiotteessa irronneen kissan korvan paikalleen, opimme, että ei kannata heti lannistua epäonnistumisen kohdalla – ja, että korvatonkin kissa on arvokas.

Niistä pienistä osatavoitteista vielä: Haluan työni kautta auttaa lasta näkemään kauneutta, myös siellä, missä sitä ei ensi silmäyksellä näytä olevan, havainnoimaan ja kuvaamaan arkisia asioita, jotka helposti rosoisuudessaan tai vaatimattomuudessaan saattavat jäädä vaille huomiota.

Sydämessäni tuntuikin lämmin sykäys viime viikolla: Pinkki katseli ikkunasta, kuinka ruohonleikkaaja pärisytteli päiväkodin aidan viereistä voikukkien täplittämää nurmea matalaksi. Yhtäkkiä Pinkki tempaisi tuuletusikkunan auki ja kiljaisi kaikella keuhkokapasiteetillaan vihreän viestinsä.
– Älä katko niitä kukkia!
Sanoma ei ehkä kuulunut perille asti, mutta enemmistön silmissä arvottomat voikukat ovat saaneet tulisieluisen puolustajan.

*****

Viime päivinä on varhaiskasvatuksen ylle kasaantunut tummia pilviä. Kasvavat ryhmäkoot puhuttavat ja huolestuttavat kasvattajia. Pienet jatkavat kuitenkin onneksi maailmansa valloitusta huolettomina, onnellisina, uteliaina ja täynnä lapsuuden energiaa. Se tuntuu hyvältä ja pakottaa ajattelemaan myönteisesti: on kesä ja plussan puolellahan tässä kuitenkin vielä ollaan! Ehkäpä myös tämän ”asvalttikukka”-idean myötä välittyy näihin tunnelmiin jotakin ainutkertaista; Oletko huomannut miten kauniita katukaivojen kannet ovat?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aseta paperi kaivon kannan päälle. Hankaa vaakatasossa olevalla vahaliidulla paperin pintaa. Kuva: Leena Ahtela

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maalaa vesi- tai pulloväreillä vahaliitupiirroksen päälle. Kuva: Leena Ahtela