TUNTEITA JA PERHOSPAPERIA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perhospaperia   Kuva: Leena Ahtela

 

 

 

–Tunteet – mitähän ne sellaiset ovat?
Kysymys saa pienen ryhmäni mietteliääksi. Pohdiskelija rapsuttelee päälakeaan ja keskittyy asiaan. Pinkki (5) istuu pikkuvanhasti toinen jalka toisen päällä ja viittaa puheenvuoroa. Muut laskevat paljon hänen varaansa odottavasti katsoen. Vain Eloisa ja Ehtiväinen jättäytyvät dilemman ulkopuolella kutittelemalla leikkisästi toisiaan kainaloista. Pinkki saa puheenvuoronsa.
–Noo, sellasta, että tuntuu.
–Niin. Kerrotko tarkemmin, miltä voi tuntua.
–Noo, silleen, että on vaikka iloinen.
–Aivan niin. Ilo on mukava tunne. Mitkä asiat tekevät iloiseksi?
Jokaisella on sanottavaa. Eloisa tuo esiin kutittamisen aiheuttaman naurun tunteen. Vaihdamme tunteesta toiseen.
–Entäs, jos on surullinen, miltä se tuntuu?
Pohdiskelija viittaa huolestuneen näköisenä.
–Että on surullinen ja itkee. Jos vaikka joku on kuollu.

Surutunteeseen alkaa tulla paljon kommentteja ja keskustelu alkaa saada syvyyttä. Surullisia hetkiä muistellaan ja omista itkuista avaudutaan helposti tässä tutussa seurassa. Empatia on käsin kosketeltavaa; Eloisa ja Ehtiväinen pitävät tauon ilottelussaan kuullakseen tositarinoita siitä, kuinka elämä voi näyttää nurjan puolensa.

Pienet osaavat kuvata yllättävän hyvin tunteitaan. Esimerkiksi ikävästä äitiä, isää, mummia tai leikkikoiraa kohtaan kerrotaan arkisen lämpimästi lauseella, jossa on välittämistä ja läheisyyden kaipuuta.
–Olis kiva, jos se olis nyt tässä. Ihan tässä vieressä istuis.
Mitä muuta ikävä onkaan?

Ikävöinti tuntuu heidän mielestään olevan lohdutettavissa ja ehkä torjuttavissakin toisin kuin esimerkiksi kiukku tai vihaisuus.
–Entäs, kun kiukuttaa ja suututtaa? Miltä sellainen tuntuu?
Pinkki ottaa esimerkin lähimenneisyydestään ja kertoo, kuinka hän kiukutteli kotona ja oli hyvin vihainen. Syy ei tarkalleen selviä, mutta joka tapauksessa hän oli mielestään kärsinyt vääryyttä. Tunnetila päätyi kuitenkin hyvään oloon, kun hän sopi asian veljensä kanssa ja meni istumaan äidin syliin. Samantapaisia kokemuksia nousee runsaasti esiin keskustelun kuluessa.

Luettelemme vielä yhdessä nimiä erilaisille tunnetiloille: pelko, rohkeus, rakastaminen, väsymys, kateus, onnellisuus… Niiden tunnistaminen ja nimeäminen on tärkeää jo varhaisessa vaiheessa; ne ovat työkaluja itsensä ja muiden ymmärtämiselle. Keskustelu alkaa kuitenkin jo rönsyillä.
–Haluaisiko joku vielä sanoa jonkun asian?
Ehtiväisellä on vielä jotain sanottavaa – tai kenties kysymys. Tuntuu mukavalta, kun kaikki osallistuvat näin tärkeän aiheen käsittelyyn.
–Niin, kerro vaan.
–Ei ku mä kysyn. Sellasta vaan, että mennääks me nyt ulos?

Katselen Ehtiväisen ja Eloisan menoa, kun he ryntäävät eteiseen. Nimeän mielessäni heidän tunteensa elämäniloksi.

 

*****

PERHOSPAPERIA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tiputtele paperin toiselle puoliskolle sormiväritäpliä. Taita paperi ja sivele kämmenellä tai esim. viivottimella paperin pintaa niin, että väri taitoksen välissä leviää ja jäljentyy paperin toisellekin puolelle. Anna paperin kuivaa avoimena.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Leikkaa paperi keskeltä taitettuna perhosen muotoon. Keskiosan voi leikata paperista tai värittää. Piipunrassista saa helposti tehtyä tuntosarvet perhoselle.