MUUTOS

Pienen elämässä on pian tapahtumassa muutos – iso sellainen: Hän siirtyy kotihoidosta päiväkotiin. Sen myötä hänen ja hänen perheensä arjen rutiinit menevät uusiksi ja se tietysti mietityttää etukäteen. Tänään vielä huoletonna käyskentelevä Pieni käsittelee asiaa omalla, vielä rajallisella kapasiteetillaan, toisin kuin tilannetajua omaavat vanhempansa.

Niin lukemattomat tulot ja lähdöt päiväkodin eteisessä nähneenä mieleni tekee sanoa, että hyvin se menee, ei huolta ja muuta kannustavaa. – Siitäkin huolimatta, että tiedän, että haikeutta – ja sitä huolta – tulee useissa tapauksissa olemaan ilmassa ensimmäisinä päivinä ja ehkä vielä viikkoinakin. Tai sitten ei; jokainen lapsi ja perhe on omanlaisensa.

Molemminpuolinen kiintymys ja  eron tuoma ikävä ovat sisäänrakennettuja tunteita, eikä niitä voi täysin torjua saati  korvata rationaalisella ajattelulla. Kenenkään ei tarvitse yrittää olla reipas, jos ei tunne itseään reippaaksi. Pienen hoitopäivää mittaava aikakäsite on vielä hutera ja hän saattaa heittäytyä täysin muutosvastaiseksi uuden asian, eron, edessä. Näin hänen lohduttamisensa ajan nopealla kulumisella saattaa olla tehotonta. Rauhallinen ja lempeä, mutta määrätietoinen suhtautuminen tilanteessa toimii paremmin.

Pienen vanhemmat sen sijaan voivat lohduttautua ajattelemalla, että nyt on tämän vaiheen aika ja että ikävä ja huoli aivan varmasti hellittävät. Parhaiten auttaakin luottamus arjen tasaantumiseen ja tuleviin hyvän mielen täyttämiin aamuihin ja päiviin. Päiväkodista tulee kuin tuleekin osa hyvää ja rikasta arkea, vaikka aivan siltä ei nyt alussa tuntuisikaan.

Ja vielä meille kaikille: ne vaatteiden nimikoimiset sekä lappujen ja lippujen täyttämiset ehditään tehdä pienellä viiveelläkin. Nyt on yhteyden ja luottamuksen rakentamisen aika, hyvän arjen pohjustamisen aika – ja ennen kaikkea sylin ja silityksen aika.
Aiheeseen liittyvää:

YHTEYS / CONNECTION
UNTUVIKKO
IKÄVÄ
ENSIMMÄINEN PÄIVÄ
JOTAIN OMAA – ROKELO
LAULU

 

Auringonkukka
Kuva: Leena Ahtela

 

Yhteinen auringonkukka

Lasten ja aikuisten käsien muodoista koottu auringonkukka (viskareiden ja eskareiden tekemä) on mainio ryhmän yhteinen kädentaitotehtävä kauden aloittajaisiksi. Tehtävä on liian haastava aivan pienille, mutta jo käden ääriviivojen piirtäminen avustettuna on kivaa yhteistä tekemistä. Kuvan kukka on toteutettu keltaisen ja oranssin sävyistä ja keskustaan kerättiin jokaisen omalla tavallaan kirjoittamia nimiympyröitä (siemeniä). Ideahan ei ole uusi, mutta siitä voi kehitellä vaikka minkälaisia ennen näkemättömiä versioita.