Usein kysyttyä: MITEN TE SAATTE NE KAIKKI PÄIVÄUNILLE?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: Leena Ahtela

 

 

Kuhinaa. Vielä hetken verran kuvakirjojen selailua, rakentelua tai vain seurustelua kavereiden kanssa. Touhukas aamupäivä, maittava ateria – väsymys alkaa painaa heitä. On aika rauhoittua ja vetäytyä päivälevolle.

Omilla naulakkopaikoilla kevennetään vaatetusta, etsitään ja hoivataan unileluja samalla, kun raportoidaan omista suoritetuista ja toisten suorittamattomista vessakäynneistä tai käsien pesuista. Alusasujensa printtien esittelijät pyörähtävät pitämässä näytöksiään kaikille vähänkin kiinnostuneille. Kutri (5) vetää tänään rutinoidulla aerobic- ohjaajatyylillä rytmikästä Ti-Ti Nalle- tuokiota parille kaverilleen. Säntillinen (4) vaihtaa ylleen yöasun – ”kotka mä oon aina tehny tilleen”. Hajamielinen kertoilee kesälomastaan ja kiskoo samalla ulkohousuja jalkaansa. Siisti puhdistaa keskittyneesti varpaanvälejään. Vessasta kaikuu kinastelun yli pyyhkimään!-kuulutus.

Rutiinit tuovat turvallisuutta. Ne pitää ensin vain oppia. Kolmivuotias Untuvikko hypähtelee riemukkaasti eteisestä vessaan ja taas takaisin.
–Kävitkö pissalla?
–Eh.
–Missä sinun bokserisi ovat?
–Vettatta.
–Käyhän pissalla ja laita sitten housut jalkaan.
–Joh!
Pieni naturisti lähtee innokkaasti hypellen suorittamaan tehtäväänsä uudelleen. –Tärkeintä on liike, ei päämäärä.

Eräänlainen mindfulness pienen ihmisen tapaan – se tulee mieleeni seuraavasta: Ennen omiin sänkyihin vetäytymistä vietetään lyhyt lapsi-aikuinen-hetki. Pienet asettavat omalla vuorollaan lepohuoneen ovella kätensä vatsansa päälle ja laskemme yhdessä kuiskaten hitaasti kymmeneen. Silitystä, hyvän päivälevon toivotusta, mielen rauhoittumista ja sitten peiteltäväksi omaan sänkyyn. He tuntuvat pitävän siitä. Varsinkin Kutri; hän asettuu viereeni seisomaan, sulkee silmänsä ja vetää syvään henkeä, luettelee sitten luvut hitaasti ja huolellisesti artikuloiden. Kymmenen jälkeen hän viipyilee vielä silmät suljettuna hetkessä ja tekee sitten tilaa seuraavalle väsyneelle.

Nuorin vaatii, että myös hänen Tiikerinsä kanssa lasketaan kymmeneen. Kielitaitoinen taas haluaa laskea englanniksi ”van, töö, trii, tikt, teven…” Yksi kolmevuotiaista on yksinkertaisesti  niin lumoutunut menettelystä, että pystyy vain hymyilemään ja katsomaan silmiin laskutoimituksen ajan.

Leikkihuone tyhjenee ja hiljenee vähitellen. Vain Untuvikko pyörähtelee kirjansa kanssa touhukkaana ja päämäärättä.
–Joko kävit pissalla?
–Joh. En käynny.
–Mutta missä ne sinun bokserisi ovat?
–Vettatta.
Rutiinit – ne opitaan.

Unisatu on luettu ja hiljainen musiikki soi taustalla. Väsyneimmät eivät ehtineet kuulla ensimmäistäkään lausetta loppuun. Joillekin ei taas uni ole tullakseen. Lepääminen ja rauhoittuminen ovat kuitenkin vauhdikkaan aamupäivän jälkeen heille kaikille tarpeen. Keskustelemme unettomien kanssa usein, kuinka mukavaa on vain levätä ja ajatella kaikenlaisia kivoja asioita, turvallisesti siinä lähellä. He luettelevat asioita, joita aikovat ajatella. Se on hyvä alku oppia olemaan tekemättä mitään ja nauttimaan hiljentymisestä. Lepohetken jälkeen jätetään unen tarpeessa olevat vielä nukkumaan ja siirrytään puuhailemaan jonkin mieleisen asian parissa.

Väsyneet jatkavat untaan; tuhinaa, kevyttä kuorsausta, tyytyväistä yninää. Pieniä jalkapohjia peittojen reunoilla. Ja bonuksena täyteläisestä ateriasta nosteensa saaneita papattisarjoja. – Hymyilen hämärässä.

*****

Kiitän kaikkia Ensimmäinen päivä-tekstistä palautetta antaneita. Ilahduin myös siitä, että runoa jaettiin niin runsaasti eteenpäin. Kiitos!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: Leena Ahtela

OMENAN KUORESSA ON REIKÄ…

Omena-aika alkaa olla käsillä. Tämä askartelutehtävä on jo klassikko, mutta aina yhtä hauska – varsinkin kun sen yhdistää Risto Rasan runoon. Tehtävävariaation löydät aikaisemmasta blogistani Anna paperille toinenkin mahdollisuus. Omena on väritetty ”päällekkäin” vahaliiduilla. Toukka taitellaan paperiliuskasta ja piirretään silmät. Runon voi halutessaan kirjoittaa taustapuolelle. Valmis!

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

-Risto Rasa-
1971