TAHTO – JA TOINENKIN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: Leena Ahtela

 

–Takaisin! Tulet! Heti! Takaisin!
Ehtiväinen (3) huutaa leikistä lähteneen Huolettoman (3) perään. Pienet, hiekalla täytetyt kastelukannut painavat hänen käsissään, mutta kiukku antaa voimaa. Huuto muuttuu karjunnaksi, sitten kimeäksi kiljunnaksi ja lopuksi ärtyisäksi itkuksi. Hän ottaa muutaman askeleenkin lähteäkseen Huolettoman perään, mutta ymmärtää pian, että tilavissa kurahousuissa, painojen kanssa juokseminen on työlästä ja hidasta. Kannuja hän ei taas voi jättää vartioimatta; ne ovat viime aikoina olleet hyvin suosittuja ja niille kyllä löytyy pihapiirissä ottajia. Ehtiväinen jää kiukkunsa ja hiekkakannujensa kahlitsemana seisomaan neuvottomana nurmikon laitaan.

Hetkessä elävä Huoleton kirmailee vapaudessaan edestakaisin Ehtiväistä vilkuillen; ottaa ketteriä hyppyaskelia ja kaartelee välillä hyvinkin lähelle levittäen kätensä kuin lentokoneen siiviksi; tällaista on vapaus mennä ja tulla! Ehtiväinen katselee ystävänsä ilakointia ja näyttää ymmärtävän, ettei voi nyt toisen omalle tahdolle mitään. Hän raahustaa kannuineen takaisin hiekkalaatikolle. Pettymys näkyy hänen ryhdissään, mutta pahin kiukku näyttää laantuvan. Jäljellä jää hämmennys.

Tässä Ehtiväisen elämänvaiheessa on varmasti vaikeaa ymmärtää, miksi oma tahto ei enää täysin pädekään sosiaalisessa elämässä. Rinnakkaisleikit ovat alkaneet muuttua kiehtoviksi yhteisleikeiksi ja se vaatii asenteiden uudelleenjärjestelyä. Vahva minä-minälähtöisyys saakin kolhuja päivittäin. Miksi pelinappula Huoleton ei hyväksykään enää noin vain hänen valintojaan ja siirtojaan? Miksi hän haluaa toisen kannuista, kun ne molemmat ovat hänen? Onko siis mahdollista, että ennen niin sopeutuvaisella Huolettomalla on oma tahto? Ehtiväisestä on viime aikoina alkanut vahvasti näyttää siltä.

Ristiriitatilanteet ja pettymykset ovat arkea päiväkodissa. Elämäntaitojen opiskelijat tarvitsevat monta kertaa päivässä tukea sovitteluun, kompromissien tekemiseen, toistensa ymmärtämiseen, asioiden jakamiseen… Kahdenkeskisiin draamoihin tuppautuminen ei kuitenkaan aina ole välttämätöntä; elämänmakuiset ristiriidat tarvitsevat oman tilansa ja aikansa selvitäkseen ja tasaantuakseen. Usein riittää tieto siitä, että tukea  on saatavissa kun sitä tarvitaan. Myös onnistumisten huomioiminen on tärkeää.

Hiekkalaatikkoperspektiivistä katsottuna pienet ovat isojen asioiden äärellä. Vuorovaikutustaidot eivät ole helppo laji ja oppimista riittää. Ja jos tästä oikaistaan suoraan aikuisuuteen – tuleeko sitä valmista koskaan?

Hengästynyt Huoleton palaa takaisin. Hän lysähtää hiekkalaatikolle voipuneena, mutta hyväntuulisena. Ehtiväinen näyttää ilahtuneelta ja tarjoaa auliisti toista hiekkakannuaan tämän käyttöön. Huoleton kiittää, ja Ehtiväinen kuittaa olehyvällä. Hetken ero on tehnyt heille selvästikin hyvää. Mitään palautekeskusteluja ei käydä. Uurastus hiekan äärellä jatkuu keveissä tunnelmissa.

Ehtiväisen pienimuotoinen retriitti on näköjään tuottanut tulosta, ja Huoleton taas on saanut mitä tarvitsi. – Ei, ei se ole välttämättä se toinen hiekkakannuista vaan kokemus rohkeudesta käyttää siipiä – niitä, joilla voi lähteä ja myös palata.

***

NALLEPÄIVÄN JUTTU

Alkavalla viikolla vietetään kansainvälistä nallepäivää (ti 27.10.). Ohessa päiväkotiaskartelun klassikko eli haaraniiteillä liikkuvuutta saava nalle. Pari syyslomaviikolla ryhmässämme vieraillutta eskarityttöä toteuttivat nallet omaan tyyliinsä. Vaatteet suunniteltiin itse tapetin palasista. Ne kiinnittyvät nallen päälle pienen pienillä sinitarran palasilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: Leena Ahtela
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: Leena Ahtela