HEI, ME KASVETAAN!

Heitä ajatteluttaa edelleen saadun tuloksen epäloogisuus: miten iältään vanhempi voi olla lyhyempi? – ja vielä uskomattomampaa: miten nuorempi voi olla pidempi?

Heidän leikkinsä keskeytyy mielipide-eroon. He tarvitsevat apuani ja asettautuvat hengästyneinä eteeni seisomaan – seläkkäin.
–Kumpi meistä on isompi?
Teen silmämääräisen pika-arvion.
–Taidatte olla melko lailla samanpituiset.
–Nii-iin, mutta kumpi on isompi?
Teen tarkistusmittauksen kirja päiden päällä-menetelmällä. Tiedän, että tuloksella on suuri merkitys.
–Jaa-a. Taitaa Ehtiväinen (4) olla sentin pari pidempi.
Topakka (5) näyttää epäuskoiselta ja tyrmistyneeltä.
–Ei se voi olla! Se on vasta neljä vuatta. Sillä on vielä apparit (polkupyörän apupyörät) Mä oon viis! Ei neljävuotias voi olla isompi.
Ilmassa on ihmetystä, pettymystä – ja voitonriemua.

Untuvikko (3) saapuu uteliaisuutensa vetämänä paikalle. Hän asettautuu kenenkään pyytämättä seisomaan vastatusten Ehtiväisen kanssa ja pullistelee vatsaansa.
–Mä oon näin iso.
Hän nostelee nyrkistään esiin tarpeellisen määrän sormia määrittääkseen kaikille ikävuotensa.
–Paljonko mä nyt oon iso?
Mitatut eivät vaivaannu edes kommentoimaan epämääräistä kysymystä, vaan häätävät pienempänsä pehmeän määrätietoisella otteella hieman kauemmaksi mittauspisteeltä.

Heitä ajatteluttaa edelleen saadun tuloksen epäloogisuus: miten iältään vanhempi voi olla lyhyempi? – ja vielä uskomattomampaa: miten nuorempi voi olla pidempi? On aika käydä jälleen kerran keskustelu koon ja ikävuosien korreloinnista – tai paremminkin niiden korreloimattomuudesta.

Meillä kasvetaan kohisten. Varhaiskasvattaja näkee kasvuprosessin yksilöllisesti ja samalla kokonaisvaltaisesti; edistymisenä ja vahvistumisena kaikilla kehityksen osa-alueilla. Pienet itse taas näkevät asian suoraviivaisemmin. Heillä on yhteinen konkreettinen agenda; isoksi kasvaminen. Eikä sillä niin väliä ole, vaikkei tiedetä mitä kasvaminen kokonaisuutena tarkoittaa – kunhan mennään eteenpäin. Edestä löytyy aina uusia saavutettavia etappeja: ilman apupyöriä ajaminen, viskari, hampaiden irtoaminen, eskari, koulu ja loputtomasti ”sitten kun mä oon iso”-suunnitelmia.

Kasvaminen on pienille positiivinen, minäkuvaa muokkaava ja itsetuntoa kohottava prosessi, mutta samalla monille malttamattomille niin äärimmäisen hidas tapahtuma. – Ja usein myös niin hämmentävä; ollako iso vai pieni?

Ei ole aina mahdollista, eikä tarpeenkaan silotella pienten polkuja, mutta on merkityksellinen asia, kun lähellä on kannustavia, kasvukipuja hellivä, kompurointia ymmärtävä, niitä tärkeitä lisäsenttejä ihastelevia ja hänen oppimisen iloonsa osallistuvia ihmisiä. – Kutsutaan meitä kaikkien tahojen myötäkulkijoita vaikkapa apupyöriksi.

Hurjimmankaan seikkailijan
ei aina tarvitse
osata,
jaksaa,
uskaltaa,
olla vahva
ja iso.

Hurjinkin seikkailija
voi olla vielä pieni,
niin kovin pieni,
syliin mahtuva,
siliteltävä ja suojeltava.

///

JÄISIÄ JUTTUJA

Jääpuikot syntyvät sellofaanista. Leikkaa esim. noin A4-kokoinen arkki  (kokeile eri kokoja, kierrätettykin materiaali käy), aseta se pöydälle ja rullaa jääpuikon (tötterön) muotoon . Teippaa kirkkaalla teipin palalla sivusta.  Käännä leveämmän (yläosan) ylimääräiset reunat tötterön sisäpuolelle. Täytä halutessasi jääpuikot ylimääräisillä sellofaanin kappaleilla (käytä esim. kynää apunasi). Kiinnitä ripustuslanka/-siima sankamaisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jäänomaisen tunnelman maalaukseen tarvitset vesiväripaperia (tai muuta tukevaa paperia). Kostuta paperi ensin runsaalla vedellä ja maalaa sitten sinertävillä tai harmahtavilla vesi- peite- tai ohennetulla pullovärillä vyöhykkeitä. Peitä paperi sen jälkeen talouskelmulla ja taputtele kelmua maalauksen keskustaan päin. Anna kuivaa jonkin aikaa ja poista kelmu työn päältä. Jäiseen taustaan voit sitten ideoida vaikka mitä talvisia asioita. Siitä voi myös leikellä vaikka jäämateriaalia talvisen teoksen osaksi. Kokeile ja ideoi lisää! Kelmumaalauksesta lisää täällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Asettele kelmu maalauksen päälle siten, että se muodostaa poimuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvä lukijani, Päiväkodin elämää-blogini päättyy täällä Kaksplussalla helmikuun lopussa. Kaksivuotias blogi siirtyy uudelle alustalle.  Ilmoittelen ajoissa uuden linkin. Menossa mukana pysyt myös seuraamalla blogin Fb-sivuja. Löydät ne täältä.