PIENTÄ YRITYSTÄ

Sinnikäs kolmevuotias yrittää saada takkinsa vetoketjun päitä kohtaamaan toisensa. Tuhinaa ja henkäilyä, mutta tulosta ei vaan synny.
– Mitäs, jos autan sinua?
Hän käännähtää mitään vastaamatta selin ja jatkaa yrittämistään. Toistan avuntarjoukseni.
– Toiset tuolla jo odottavat… Voinko auttaa sinua?
– Et, ku mä saan tän ite!
Paino on ite-sanassa. Aikansa yritettyään hän kuitenkin kääntyy taas puoleeni.
– Voiksä auttaa tässä ketovetjussa? Ei se menny, vaikka yritin.
– Totta kai. Äsken kyllä tarjosin sinulle apua, mutta se ei kelvannut, muistatko?
Sinnikäs ei muista ja vaihtaa puheenaihetta.

Nelivuotias näpertelijä on löytänyt sisäisen silppuajansa; senttikertaasentti-neliöitä löytyy kymmenittäin pöydältä ja lattialta.
– Onpas sinulla iso määrä tuota silppua. Mitä aiot siitä tehdä?
Sakset pysähtyvät ja hän jää miettimään asiaa.
– Teen näitä paloja ja sitte vien ne kotiin.
– Ahaa. Ne täytyy sitten koota johonkin pussiin.
– Ei, ku mä vien ne kädessä.
– No, mutta sehän on aika hankalaa. Ei se taida onnistua.

Ehtiväinen löytää salaatistaan pavunpätkiä, avaa ne sormin ja ilostuu löydöistään.
– Kato, mä löysin siemeniä! Mä kasvatan niistä uusia kasveja!
– Kuule, kun ne on kuumennettu ruuaksi, niin niistä ei kyllä enää kasva uusia papuja.
– Joo, mutta mä kasvatan niitä mullassa. Kyllä ne kasvaa.
– Se olisi tietysti mukavaa, mutta kun niissä pavuissa ei enää ole sellaista kasvun voimaa… Hän kätkee pikkuruiset pavut nyrkkiinsä eikä näytä kuuntelevan satoennusteitani.

Nämä pienet yrittäjät kohtaavat täällä usein järkisyihin perustuvaa vastusta suunnitelmilleen; Haluamme hyväntahtoisesti säästää heitä epäonnistumisen kohtaamiselta, mielipahalta ja pettymykseltä. Kiirehdimme, jotta arki sujuisi mutkattomasti. Perustelemme heille etukäteen syitä ja seurauksia sen sijaan, että antaisimme heidän kokea asiat itse. – Niin se vain usein menee, vaikka varhaiskasvattaja kuinka usein muistuttaisi itseään siitä, että oppiakseen he tarvitsevat paitsi hienoja onnistumisia myös niitä arvokkaita epäonnistumista.

Pienet pavut hikoilevat Ehtiväisen kädessä. Teen niille paperista pussin, ja hän sujauttaa ne siihen. Hän on innoissaan ja niin toiveikas.
– Kirjota siihen päälle, että ne on mun pavut!
Nimikoin pakkauksen ja hän vie sen lokeroonsa odottamaan kotiin lähtöä. Minusta tuntuu pahalta ajatella, että pavut saattoivat soseutua jo pakkaus- ja kuljetusvaiheessa.

Miksi tein tämän; autoin häntä takuuvarmasti epäonnistumiseen päätyvässä projektissa? Ehkä siksi, että tyrmättyäni ruokapöydässä hänen pavunkasvatusideansa hän silti tuli lähelleni salaperäisen näköisenä hymyillen kuiskaamaan.
– Mutta mä ainaki yritän.
Hän painotti viimeistä sanaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aarteita

***

KEVYEMPÄÄ SIVELLINOTETTA

Kostutetulle vesiväripaperille on helppo maalata raitoja ja samalla harjoitella kevyempää maalausotetta, koska jo siveltimen kärjellä tulee näyttävää jälkeä. Raidoitetusta paperista voi sitten tehdä vaikka mitä.

Näistä papereista syntyi kaloja, joihin on saatu kolmiulotteisuutta pujottelemalla (löysin ohjeen joskus netistä ja hieman muuntelin sitä). Niiden leikkaaminen onnistuu aloittelijoiltakin, mutta pyrstön punomista voidaan ihmetellä yhdessä aikuisen kanssa. Oheisen mallin mukaan sekin onnistuu. Liimaa (liimapuikosta) tarvitaan vaikkapa hammastikulla levitettynä rastilla merkittyihin kohtiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Värikokeiluja kostutetulle paperille
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Paperivalikoimaa
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valmiit kalat
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kalan malli

Kuvat: Leena Ahtela

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)