ILOA

Sellainen tavallinen päivä – nyt jo iltapäivä. Eteisessä ulosmenemisen meininki ja tuttu basaarikujan kuhina: Mä en löydä mun pipoa! Mä en saa näitä lahkeita ite. Toi näytti mulle kieltä. Voiks siilit uida?  Mun äiti sano, ettei mun tartte laittaa kurahousuja. Toi ei vetänny vessaa! Koska mut haetaan?

Kokemus on opettanut, että silloin kun tuntuu, ettei millään riitä jakamaan kaikille pienille tarvitsijoille apua, tietoa, huomiota tai lohdutusta kannattaa ajaa itsensä rauhalliseen, oman rajallisuutensa tiedostavaan olotilaan. Sellaisessa hötkyilemättömässä tunnetilassa voi sitten paremmin priorisoida avuntarvitsijoiden tarpeita ja vastailla tyynesti haasteisiin. Joskus tämä toimii.

Nyt kiire on taas taltutettu. Pari ulkoilemaan lähtijää vielä pyörii tuulikaapissa etsimässä jalkineitaan. Vessasta kuuluu laulelua. Muuten hiljaisuus täyttää tilan. Huokaisen tyytyväisenä. Yhtäkkiä eteeni lattialle rempsahtaa ulkoiluvaatekasa. Ehtiväinen (5) oli jäänyt vessassa asioidessaan tunnelmoimaan hyräillen tuttua joulusävelmää.
– Terve! Mä lauloin joululaulua vaikka mä tiedän, et on kevät.
– Niin teit. Kuulin kyllä.
Sitten hän keskeyttää pukeutumisensa ja tulee aivan lähelleni täynnä innostusta.
– Arvaa mitä, mä tykkään teistä kaikista aikuisista!
– Onpa kiva kuulla! Kyllä mekin tykkäämme sinusta.
Hänen toteamuksensa sykähdyttää: Tyytyväinen, hyväntuulinen lapsi; mikä ilo näin työpäivän päätteeksi.

On kliseenomaista todeta, että tässä työssä saa joka päivä bonuksia: Näkee edistymistä ja kasvua, jakaa onnistumisen iloa, toteaa valinneensa oikean menettelytavan haastavassa tilanteessa tai huomaa muuten vain ympärillään hyvinvointia ja iloitsee hyvästä tiimistä. Pienten palautteita on vain osattava lukea; ne eivät läheskään aina tule puhutussa muodossa. Toisaalta Ehtiväisen kaltaiset, hetkessä elävät ihmiset antavat niin negatiiviset kuin positiivisetkin palautteensa useimmiten välittömästi ja nimenomaan sanallisesti.

Ehtiväinen pääsee positiivisten tunteidensa ilmaisemisessa vauhtiin. Hän katsoo minua silmät sädehtien.
– Mä tykkää susta niin paljon! Ja musta on sulle hirveen paljon iloa. Ja arvaa mitä; vanhana ukkelina mä alan joulupukiks ja mä tuon sulle lahjoja. Sä voit toivoo mitä vaan. Jos sä haluut jotain, mä tuon sulle sen.  Jos sä haluut vaikka suklaarasian, niin sä saat sen! Ja vaikka mitä!
– Ei ole totta! Voi kuinka ihanaa!  Kyllä minäkin pidän sinusta tosi paljon.

Hän kiskoo takkia sinnikkäästi päällensä. Pieni ihminen, liikuttavan aito, niin tosissaan. Meillä on ollut tähänastisella yhteisellä taipaleellamme  mukavia keskusteluja ja huumorihetkiä, mutta lukemattomat kerrat olemme myös selvitelleet näkemyserojamme arjen asioista. Hän tuntuu kuitenkin luottavan minun ja muiden kasvattajien välittämiseen hänestä aivan omana itsenään. Silmiini nousee sumua. Halaamme. Hän havahtuu ja levittää kätensä viittelöimään. Hänen äänessään on painokkuutta.
– Just tota mä tarkotin! Mä tuon sulle iloa! Aina ku mä oon tässä, sä oot niin ilonen!

Juuri tuota minäkin tarkoitan.

***

TUHATJALKAINEN

Tässä mukava kädentaitotehtävä: Superlonsienestä leikatuilla ympyräpaloilla painettiin ns. sormi- tai pulloväreillä tuhatjalkainen. Toukan pituus riippuu taiteilijan oman nimen pituudesta: Einolla pallukoita kertyi tietysti neljä pään lisäksi. Tehtävässä on sopivasti värien sekoittamista, painotekniikkaa, matematiikkaa sekä kirjaimien hahmottelua ja tunnistamista.

Einon kirjoitti nimensä tuhatjalkaiseen
Miltä näyttäisi Annin tuhatjalkainen?
Superlonsieni (keittiösieni) leikattiin ympyrän muotoon painotyötä varten.

Kuvat: Leena Ahtela

***

KIRJA-ARVIO: TIEDELEIKKEJÄ PIKKUTUTKIJOILLE

Kuinka koivu juo? Miten avaruusaluksen saa lentämään? Mikä on ääni?  Näitäkin asioita tutkitaan Kirsi Rehusen kirjassa Tiedeleikkejä pikkututkijoille.

Teos pohjautuu tutkivan oppimisen ja ilmiöoppimisen perusajatuksiin: Lapsi oppii itse tekemällä, kokeilemalla ja tutkimalla laajennetussa oppimisympäristössä.

Esipuheessa Rehunen kertoo tarkoittavansa kirjan innostamaan tutkivia lapsia ja aikuisia etsimään yhdessä vastauksia tiedeleikkien avulla kotona, päivähoidossa, esikoulussa ja alkuopetuksessa. Kirjan opastamana ruokitaan lapsen luontaista kyselyikää ja työskennellään leikinomaisesti.

Nuo kaksi edellä mainittu asiaa – yhdessä ja leikinomaisesti – innostivat minua erityisesti perehtymään kirjan antiin. Kirjailijan mukaan leikinomaisuus ei kuitenkaan sulje pois tieteellistä näkökulmaa eli: ”Mielikuvituksen ja toden rajan voi tiedekasvatuksessa tehdä näkyväksi käyttämällä asioista niiden oikeita nimiä. Esimerkiksi arkikielen ötökät ovat tieteessä selkärangattomia.”

”Tutkivassa oppimisessa aikuinen ei kerro vastauksia vaan kuuntelee lasta ja antaa lapselle mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan”. Juuri näin ajattelen itsekin, mutta näissä tiedeasioissa olen varhaiskasvattajana tuntenut usein jonkinlaista epävarmuutta. Siksi koen todella tervetulleeksi tällaisen kannustavan ja hyvin monipuolisen kokoelman ideoita ja inspiraatiota.

Kirsi Rehunen on jakanut kirjansa kolmeen osaan: Maapallo ja maailmankaikkeus, Elollinen luonto sekä Innostavat ilmiöt. Kirjailija antaa ohjeita ja vinkkejä tiedeleikkien toteuttamiseen: valitaan tutkimuskohde, tutkimisen tapa, tehdään hypoteesi, dokumentoidaan – toimintaa leimaa paitsi tavoitteellisuus ja pitkäjänteisyys myös elämyksellisyys.

Kirjassa minua ihastuttaa erityisesti se, että tieteellisyyteen liittyy vahvasti yhdessäolo, kaikkien lasten ottaminen mukaan omana itsenään, vuorovaikutustaidot, leikki, mielikuvitus, taide, luonto (erityisesti metsä), ilmiöiden kokeminen kaikin aistein ja vielä kodin liittäminen kokemuksiin ja elämyksiin.

Kaikki kirjan tutkimukset on esitelty  hyvin selkeästi toteutettaviksi: Tarvikkeet, ennakkovalmistelut, virittäytyminen, toiminta ja lopetus. Lisänä on kirjailijan omia ja Tiedekeskus Heurekan vinkkejä. Asia, jota jäin hieman kaipaamaan, on runsaampi kuvitus; kirjassa on ainoastaan hyvin vähän piirroksia. No, toisaalta kirja kannustaa dokumentoimaan itse piirtämällä, kirjaamalla ja kuvaamalla.

Kirjan tiedeleikit ovat sovellettavissa lapsen ikätason mukaan. Eniten kirja mielestäni  antaa esikouluikäisille tutkijoille. Kirjan yhtenä tarkoituksena on innostaa myös kasvattajaa kokeilemaan ja tutkimaan – heittäytymään rohkeasti tiedemaailmaan leikin kautta –  ja siinä se onnistuu mainiosti.

Yhteistyössä Varhaiskasvatuksen Tietopalvelun kanssa.

Täältä kaikille Päiväkodin elämää-lukijoille erikoistarjous Tiedeleikkejä pikkututkijoille-kirjasta. https://www.varhaiskasvatuksentietopalvelu.fi/746854866.html

***

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää on nyt koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos