ETTE KAI TE NIILLE OIKEITA FISKARSEJA ANNA…

– ja kas, sakset käynnistyvät ja ensimmäiset silput putoilevat pöydälle. Oma osaaminen lumoaa ja sen ilon jakamiseenkin tarvitaan vähintään kaksi.

Kolmivuotias toimija lähestyy pöydän ääressä ahkeroivien viisivuotiaiden kolmikkoa. Iloinen jutustelu ja yhteinen tekeminen näyttävät hänestä mukavalta. Pieni kiinnittää kuitenkin erityistä huomiota siihen, kuinka askartelijat niin huolettomasti leikkelevät saksilla muotoja värikkäistä papereista ja liimaavat ne sitten isolle paperille; niistä muodostuu hieno kuva. Välillä he huudahtavat onnistumisesta kertovan tadaan. Sillä hetkellä Pieni tietää haluavansa käyttöönsä  sakset.

Silmän ja käden koordinaatiosta, hienomotoriikasta, aistihavainnoista, tietystä kypsyystasosta omaksua asioita ja paljosta muusta – niistähän leikkaamisessa on kyse. Meillä tämä leikkaamisprosessin alku kulminoituu kuitenkin useimmiten vain yhteen lauseeseen; kun Pienessä on herännyt kiinnostus uuteen asiaan, hän tulee ja ilmoittaa sen painokkaasti.
– Mä haluun taktet!

Uteliaisuus, ihmettely, oppimisen halu, jäljitteleminen – niistä uuden taidon oppiminen yleensä täällä lähtee. Pieni saksitaitojen opiskelija tarvitsee kuitenkin avukseen tukihenkilön, kartanlukijan ääriviivoille; pienikokoisia, oikeita saksia ihmetellään ja todetaan ne teräviksi, sovitellaan sormia saksiin leikkausasentoon, tehdään yhdessä kädestä pitäen rauhallisesti leikkaamisliikettä – ja kas, sakset käynnistyvät ja ensimmäiset silput putoilevat pöydälle. Oma osaaminen lumoaa ja sen ilon jakamiseenkin tarvitaan vähintään kaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA                                                 Tutustumista

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahdella kädelläkö?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vai näin?

JANIKSELLE-VAATTEITA

Jänikselle vaatteita

Pienelle tarjotaan aluksi ns. ensisaksia. Hän kokeilee niitä. Leikkaaminen onnistuukin, mutta pian hän huomaa, että sakset eivät ole samanlaiset kuin ne, joita iloinen askartelijaryhmä käytti. Hän haluaa lisää haastetta ja ”tamanlaitet taktet” kuin muillakin. No hyvä, mennään sitten vähän vaativamman polun kautta ja vaihdetaan työkalu.

–Auki-kiinni, varotaan sormia, uudestaan, auki ja kiinni, näin sakset haukkaavat paperia, hyvä!, auki ja kiinni, hienoa, sinä osaat!
Ensimmäinen oikeilla saksilla leikattu paperihapsurivi ja silppukasa on valmis, ja Pieni on muutaman harjoittelukerran jälkeen valmis itsenäiseen työskentelyyn. – Otsikon ihmettelyyn vastaamme siis: kyllä.

Paperisilppua, -suikaletta, -repaletta – sitä meillä tuotetaan päivittäin runsaasti. Se on vain hyvä asia, koska runsas (kierrätys)paperin pieniminen kertoo siitä, että saksien käytön saloja harjoitellaan tai ne on jo otettu haltuun. Pöydän muoviliinasta tai innokkaan leikkaajan paidan helmasta löytyy myös joskus testauksen jälkiä.

Saksimysteerion aukeaminen pienille on aina yhtä kiehtovaa seurattavaa. Ja merkkinä siitä, että tärkeä taito on omaksuttu, Pieni heiluttelee kädessään kuvalehden sivusta irrottamaansa repaleista kuvaa ja kajauttaa ilmoille voitonriemuisen onnistumisen signaalin.
–Talaa!

///

VITAMIINEJA!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tiskiliinasta leikatut hedelmien muodot maalataan.
Valmis maalaus viimeistellään tussilla ja värikynillä.
Valmis maalaus viimeistellään tussilla ja värikynillä.

 

Valmis maalaus viimeistellään tussilla ja värikynillä.

Tehdäänpä tällä kertaa hedelmäinen sommitelma: Leikkaa tavallisesta tiskiliinasta (sellainen neliön muotoinen, muutaman millin paksuinen Wettex ja mitä niitä nyt onkaan) hedelmän muotoisia kuvioita. Kostuta kuviot ja maalaa ne haluamillasi väreillä. Taputtele kuviot sormin tai käytä telaa. Viimeistele kuivunut maalaus tussilla tai kynillä. Tällä tekniikallahan voi tehdä vaikka mihin aiheeseen liittyviä muotoja – ja mikä parasta, puhtaaksi huuhdeltuja kuvioita voi käyttää yhä uudelleen. Bonuksena on liinojen pinnassa oleva kuviointi, joka jättää kivasti jälkensä teokseen.

Ensi kerralla tehdään taidetta salaattilingolla!

Kuvat: Leena Ahtela

HUOMIO! Tämä oli viimeinen postaukseni Kaksplussalla. Päiväkodin elämää-blogi toki jatkuu, mutta aivan omalla alustalla, jonka osoite on 28.2. alkaen paivakodinelamaa.fi. Helppo siis muistaa! Menossa mukana pysyt myös käymällä tykkäämässä blogin Fb-sivuista. Löydät ne täältä. 

4 vastausta artikkeliin “ETTE KAI TE NIILLE OIKEITA FISKARSEJA ANNA…”

  1. Kyllä ihan kunnon Fiskarsit ne olle pitää! Olen samaa mieltä, että kunnon välineitä, joilla onnistuu. Lapselle mahdollisuuksia ja turva vierellä niin taidot karttuu.
    Joulun edellä tuntui, että itselle tulee ”kuperkeikkasyndrooma” kun päivät päästään olin pienten leikkaamista opettelevien lasten tukena seisten heidän takanaan milloin pitämässä kartonkia, auttamassa käden asentoa ja otetta saksista. Tuttua tuo auki – kiinni – auki – kiinni …. hyvä – hienoa – katsos kun onnistui – vieläkö? … jasitten välillä ”laitetaan talteen ja jatketaan välipalan jälkeen / huomenna”
    On se niin ihanaa harjoitella ja harjoitella, mutta materiaaliahan on!
    Blogisi on niin elämän tuntuinen 😊

  2. Huonoilla välineillä turhaituu aikuinenkin, saati lapsi. Meillä ainakin on sekä omilla, että hoitolapsilla on aina ollut saksia saatavilla, ja ihan oikeilla veitsilläkin leikataan. Turvallisuuteen vedoten kielletään monia asioita, mutta ainakin itse ajattelen, että turvallisuus on ennemminkin sitä, että joku opastaa ”vaarallisten” välineiden oikeaa käyttöä.

    Sinun kirjoituksiasi on mukava lukea, ne henkivät aitoa välittämistä lapsista. Mukavaa kevään jatkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.