VEDEN VIEMÄÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

VEDEN VIEMÄÄ

Oletko koskaan lapioinut
vettä
pieneen ohutsankaiseen ämpäriin,
jonka kyljessä oli halkeama?
Kipittänyt pihamaalla
edestakaisin
lätäköstä A lätäkköön B?
Täynnä intoa
ehtiä
kokea
sataneen ja sulaneen
vetovoima.
Taika.
Olet varmasti.
Kauan sitten.

Suljit korvasi
kuullessasi
heti-pois-sieltä!-sireenin
tai
vaatteet-kastuvat!-signaalin?
Turhia sanoja,
tärkeysluokka Ö.
Sinulla oli tehtävä.
Ei vesi voinut odottaa.

Ihasteliko, ihmettelitkö,
tutkitko
kaikin aistein
häilyväistä vettä,
kuinka se pysyy kuopassa,
jonka kaivoit
eikä pysy,
lisääntyy vaikka vähennät?

Lätäköstä hörpänneet saappaat,
painaviksi muuttuneet sukat
ja ne kurahousut –
Miltä ne tuntuivat?
Eivät miltään.
Sinulla oli kiire.
Kahisuttelit eteenpäin
onnellisena.
Sesonki oli meneillään,
urakka kesken.
Niin paljon vielä
kantamatonta vettä.

Mihin se on kadonnut,
ilo?
Seisot vuorostasi
lätäkön vastarannalla,
hihkaiset pienelle vedenkantajalle
pois-sieltä-Kuomat-kastuvat!
Ne turhat sanat,
tärkeysluokka Ö.
Niin varmana siitä,
etteivät omat huolesi
enää voisi haihtua
lapioimalla vettä,
kantamalla sitä,
tekemällä sille uoman
paeta.

Muistatko?
Pienen, ohutsankaisen ämpärin.
Sen kyljessä oli halkeama.
Eteenpäin.
Onnellisena.

 

27 vastausta artikkeliin “VEDEN VIEMÄÄ”

  1. Muistan kastuneet lapaset kurarukkasten alla, ja sen hajun mikä niistä lähti. Mutta kyllä oli ihanaa silti lapsena leikkiä lätäkössä. Tämän tunteen ja ilon yritän muistaa töissä, kun puen ties kuinka monetta kertaa samalla viikolla kuravaatteita lapsille.

    1. Kiitos rouva K. kommentistasi! Kirjoitin tämän tekstin muistutukseksi lähinnä itselleni 🙂 Hyvää kevättä!

  2. Ihana! Osaat niin elävästi kirjoittaa. Tuli elävästi mieleen lapsuus. Tällaiset tekstit herättävät ajattelemaan ja ymmärtämään lapsia ihan uudessa valossa. Kiitos!:)

  3. Niin totta!
    Kevään tulo on ihanaa!
    Jaan täysin lasten kanssa himon puuhata veden kanssa; nautin virtaavasta vedestä ja minun on ihan pakko hakea rautalapio ja hakata jäähän puroja heti kun ensimmäiset lammikot alkavat muodostua pihaan. Sitten aletaan hakata isompia jäälohkareita, joista lapset saavat myös rakennusaineita ja jättitimantteja aarteikseen. Muksut nauttivat vedellä leikkimisestä ja kun saavat rahdata vettä ja kuunnella sadevesikaivosta, kun vesi kohisee syvyyksiin… Vesileikit ja ’kesän teko’ jatkuvat aina siihen asti,kun aurinko kuivaa lopulta pihan.

  4. Viikonloppuna pieni puolitoista vuotias seisoi kuralätäkössä ensimmäistä kertaa täydessä sadekauden varustuksessa haltioitunut ilme kasvoillaan. Olin juuri toistanut lauseen hänen lempikirjastaan. ”Hip hip hop..muru hyppii lätäkössä”

  5. Muistan yhden aamun, kun tulin lapsen kanssa päiväkotin. Oli pakkasta, mutta lumi ei ollut vielä tullut. Piha oli kova ja jäinen. Hiekkalaatikko oli jäässä. Kiipeilytelineet liukkaat ja vaaralliset.

    Nuori lastentarhanopettaja tervehti iloisena ja kehui, kuinka mukavaa on, kun ei tarvitse pukea kuravaatteita. Taisin sanoa aika pahasti. Jokaisessa työssä on myös ikäviä työtehtäviä, mutta jäinen lumeton piha on ankea paikka lapsen leikkiä, kun edelliset viikot oli tehty antaumuksella puroja ja lapsen riemu oli ollut ihan käsinkosketeltavissa.

    1. En ikinä pysty ymmärtämään miksi me ihmiset olemme toisillemme milloin minkäkin varjolla ilkeitä. Ehkä se tarhantäti ei tarkoittanut sitä niin, yritti vain löytää jotain ilonaihetta päivään? Ja pahinta on, että opetamme tätä ilkeilyä lapsillemme, nälvimällä heidän tarhantädilleen. En ymmärrä, en sitten millään. Tuleeko jollekin parempi olo siitä kun pääsee ilkeilemään toiselle vai mikä siinä on?

      1. Tiiasara, olen samaa mieltä kanssasi.Yritetään muistaa, että ilkeilyn takana on usein tyytymättömyys omaan elämään, paha olo tai katkeruus. En usko, että ilkeily kuitenkaan parantaa oloa. Aurinkoista kevättä sinulle!

        1. Juu, en tiedä, mitä hän sillä tarkoitti, mutta se jäätynyt piha oli kyllä tosi masentava. Oli mahdoton yhtyä iloon siitä, ettei tarvita kurahousuja, vaikka niiden pukemisessa oma riesansa onkin. En minäkään lapselle marise siitä, kuinka kurakaudella täytyy joka päivä heittää hoitopäivän jälkeen kurahousut pesukoneeseen ja imuroida eteinen.

  6. Leena pidän tavastasi kirjoittaa:) Sävy, jolla tuot lapsen ilon, pienen tutkijan mielen esille. ja myöskin aikuisen tavan toimia… Hienoja hellävarainen muistutus varhaiskasvattajille sadepäivien ja lätäköiden ilosta pienelle oivaltavalle tutkijalle.

  7. Ihanasti kirjoitettu! Seurasin eilen museossa noin 5v poikaa iäkkään äitinsä tai nuoren mumminsa (+-45v) kanssa. Nainen opasti pojalle tarmokkaasti, mihin piirretään aurinko ja minkä värinen on oikea ruohonvihreä tai karhun turkki. ”Piirrä ruskea karhu, ei Suomessa ole jääkarhuja”. Myöhemmin näin kaksikon leikkipaikan luona, poika olisi halunnut rakentaa isoista pehmopalikoista, joita oli ihanan paljon. Nainen hoputti eteenpäin, hän suoritti lasten museorastirataa tiiviillä tempolla eikä pysähdyksiin ollut aikaa: ”Ei sieltä mitään rasteja löydy”. Tuli vaan tästäkin tekstistäsi mieleen, että niin paljon on vielä lapsilähtöisyyttä löytämättä tässä maassa!

  8. Ne omat tärkeät tehtävät. Joita äiti ei aina ymmärtänyt. Eikä äiti aina ymmärrä nytkään. Äiti ei muista. Tärkeää tehtävää.

  9. Tämän takia olen töissä päiväkodissa.
    Joka kevät saa luvan kanssa leikkiä kuralätäköissä ja tehdä puroja. Ja siitä jopa maksetaan palkkaa 😉

  10. Ihana,ihana,IHANA kirjoitus! Aivan ihania on monet muutkin kirjoituksesi,mutta tämä todella kolahti! Olen lasten kanssa enää pari kuukautta kotona ennen kun palaan töihin/lapset menee päiväkotiin ja tästä sain hyvän muistutuksen ottaa kaikki ilo irti näistä viimeisistä viikoista.

    Mikään ei ole niin ihana näky kun iloinen ja onnellinen lapsi.

  11. Olipa ihana kirjoitus taas. Meillä om Leena niin ikävä sua. Kohta ollaan jo isoja eskareita. Aurinkoa kevääseen!

  12. Jälleen kerran mahtava näkökulma! Tänään hakkasimme pihassa kohvaantunutta jäätä lohkareiksi, joita innolla kuljetettiin pienillä kottikärryillä paikasta a paikkaan b. Mielikuvitus laukkasi ja saapaatkin hörppi ehkä vettä. Sisälle ei olisi malttanut millään. Naapuriryhmä lähti ulkoilun ajaksi kirjastoon, koska jäisellä ja märällä pihalla ei kuulemma ollut mitään tekemistä. Katsoin vähän hölmönä :O
    Kumma kyllä, pihalla olijoista kukaan ei valittanut asiasta 🙂
    Luonto vaikkapa keväisen sulamisveden muodossa on alati kiehtova elementti.

  13. Ihana teksti. Meillä on 5v joka muistaa aina lätäkön nähdessään otteen lempikirjastaan ”Lätäköt ovat kuitenkin lapsille erittäin tärkeitä leikkipaikkoja”. Sitten hän muistuttaa minua. Olen lapsi joten nämä lätäköt ovat minulle _erittäin_ tärkeitä leikkipaikkoja. Hän on oikeassa. Niissä on ihanaa pomppia ja lutrata.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.