PIKAISTA PUNTAROINTIA

 

Hiljainen (5) puhuu. Hän hakee sanoja ja kuljettaa tarinaansa perusteellisella ja verkkaisella tyylillään. Päätän, että nyt jos koskaan minulla on aikaa hänelle; katsoa silmiin ja kuunnella joka sana – olla läsnä. Ei se kuitenkaan niin mene. Ammattietuna nimittäin tässä työssä kehittyy verkkosilmä-ominaisuus; katseen kohdistamisesta huolimatta näkökenttää riittää myös laajemmalti. Nyt siihen kenttään ilmestyvät myös Touhukkaan (3) kätösissä olevat sakset, joita hän leikkisästi louskutellen vie lähelle edessä istuvan kaverinsa kutristoa. Valintatilanne: Ainutlaatuisen herkän hetken särkyminen vai avantgardemalli toisen hiuksissa?

Valutamme Pienen (4) kanssa maalia hitaasti paperin päälle. Hetki on taianomainen; miten kummassa valuman päähän muodostuu pieni kupla? Tämän ihmeen jakamiseen tarvitaan ehdottomasti kaksi – me kaksi. Sama tarve kuuluu olevan kulman takana; pyyhkimään-huuto voimistuu karjunnaksi. Valintatilanne: Taiteen tekemisen flow:n lässähtäminen vai laadukasta perushoitoa odottavan vaatimuksista tinkiminen?

Tättähäärä (4) ja Sanavalmis (4) ovat joutuneet törmäyskurssille. Tättiksen Barbien jalka on irronnut ja hävinnyt ties minne. Nyt hän syyttää ystäväänsä nuken tahallisesta amputaatiosta. Kiista yltyy ja desibelit lähentelevät kanssaeläjien korvien kipurajoja. Juuri samaan aikaan Ujon (4) alahuuli alkaa väristä, koska hän muistaa, ettei aamulla (kaksi ja puoli tuntia sitten) heiluttanut äidilleen ikkunasta. Valintatilanne: Barbie-maailman draaman selvittäminen vai Ujon tunnemustelmaan puhaltaminen?

Tämä työ on jatkuvaa priorisointia, ennakointia ja ennustamista niin käytännön kuin tunnetasonkin asioissa. Päivittäistä puntarointia ja arviointia akseleilla kiireellinen – kiireellisin, tarpeellinen – tarpeellisin, ensisijainen – ja toinen ensisijainen… Kuulostaa hallitsemattomalta, mutta ei se sitä välttämättä ole; nopealla reagoinnilla ja rauhallisella asenteella saattaa hyvinkin suoriutua hyvinkin tiukoista paikoista. Lyhyesti; ota Ujo syliisi ja siirry selvittelemään jalkapuoli-Barbin mysteriota.

Rauhallisen (5) nenän alustassa liikkuu ulos- ja sisäänhengityksen myötä vihreä jojo ylös ja alas. Se ei tunnu lainkaan vaivaavan henkäilijää itseään. Vastapäätä aterioiva Siisti (5) huomaa liikehtivän eritteen ja reagoi havaintoonsa värisyttelemällä ylähuultaan ja katsomalla minua kuin apua pyytäen. Ymmärrän hänen tunteensa ja olenkin jo nousemassa ateriani ääreltä hoitamaan asian, kun huitomalla puhettaan tehostavalta vierustoveriltani (3) kaatuu lasillisen maitoa pöydälle. Vaihtoehtoni: Maidon vai nenän pyyhkiminen? Valitsen maidon.

Olen siirtymässä uudelleen viherkohteeseen, kun huomaan tilanteen olevankin jo hoidossa. Siisti on tehnyt oman valintansa: Ruokahalun menetys vai niistäminen? Hänellä on kädessään pari rouheaa valkaisematonta paperipyyhettä päällekkäin. Ehdin nähdä vain Siistin suorittaman nopean toimenpiteen Rauhallisen nenälistössä; sen saman ranteesta lähtevän liikkeen, millä maitopurkin korkki kierretään näppärästi auki ja kiinni.

Olemme Siistin kanssa tehneet arjen valintamme. Vaihdamme katseita ja jatkamme ateriointiamme.

///

UNTUVIKKOJA

Todella untuvaisen näköisiä tipuja syntyy suihkusienellä (se pyöreä, verkkopintainen pallukka, jossa on myös ripustuslenkki) töpöttelmällä. Suihkusientä voi muotoilla pienemmäksi kumilenkkien avulla. Kolmiulotteisuutta ja ilmettä saadaan aikaan liimaamalla tipuille maustepippurisilmät (ehdottomasti elävämmän näköiset kuin ne valmiit muovihirvitykset) ja taitetut nokat. Miksei muutama höyhenkin mahtuisi mukaan?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMukavia maalaustuokioita! – Ja hei, käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta. Tykkäämällä pysyt menossa mukana.

11 vastausta artikkeliin “PIKAISTA PUNTAROINTIA”

  1. Ihanaa, kun näin eläkeläisenä saa seurata entisen työnsä tunnelmia. Eläydyn jokaiseen luettuun hetkeen ja tunnistan kaikki tilanteet. Kirjoitat leppoisan mukavasti, vaikka tiedän, että kaikki hetket eivät ole niin leppoisia, isossa ryhmässä ainakaan. Kiitos Leena, luen mielelläni lisää. Hyvää Pääsiäistä sinulle ja lapsukaisille.

    1. Kiitos, Riikka, lämmittävästä palautteestasi! – Ja totta, ei aina ole varhaiskasvattajalla leppoisaa, mutta hyvä tiimi ja huumori; niillä mennään! Ihanaa kevättä sinulle!

  2. Kuvaat elävästi ja kauniisti päiväkodin arkea, mutta lasten esittelytapa on aivan sietämätön. Et varmaankaan arjessa määrittele ja lokeroi lapsia yhden ominaisuuden perusteella, mutta tekstistä saa sellaisen epäammatillisen kuvan. En haluaisi olla rauhallisen, siistin enkä ujon äiti.

    1. Satu, on ikävää, että teksteissäni lasten esittelytapa on sinulle sietämätöntä. Kuvaan blogissani usein eri persoonia ja temperamentteja, jotka nimeän jollain kuvaavalla nimellä. Haluan kertoa, kuinka monenlaisia lapsia yhdessä ryhmässä voi olla, ja kuinka heitä jokaista arvostamme. Vältän sukupuolen ilmaisemista, erisnimiä (keksittyjäkin)tai yleensäkin ulkoisia tuntomerkkejä. Minulle heistä jokainen; Ujo, Rauhallinen, Ehtiväinen jne. ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä luonteen piirteineen kaikkineen. Jos kerron Ehtiväisestä yhdessä blogissa, se ei tarkoita, että sama henkilö samalla nimellä on kyseessä seuraavassa tekstissä. Kerrot, että et haluaisi olla rauhallisen, siistin tai ujon äiti. Miksi? Maailma on täynnä arkoja, ujoja, ehtiväisiä lapsia – ja heitä rakastavia vanhempia. Me päiväkodissa kunnioitamme kaikkia lapsia sellaisina kuin he ovat. Kerrot, että saat teksteistäni minusta epäammatillisen kuvan. Se loukkaa minua syvästi. Voin kertoa sinulle, että niin kuin tähänkin asti, tulen jatkossakin käyttämään näitä lämmöllä antamiani ”nimiä” lapsista. Jos se on sinusta sietämätöntä, niin ainahan voit jättää tekstini lukematta. Hyvää ja suvaitsevaisempaa kevättä sinulle!

  3. Kiitos taas päiväkodin elämää kuvaavasta kirjoituksesta. Itselläni on kaksi lasta, jotka ovat vielä perhepäivähoidossa, isompi siirtymässä syksyllä päiväkotiin. Paljon kun ei kuitenkaan lasten hoitopäivistä tiedä (4v tosin kertoo jo aika paljon, nuoremman puhekapasiteetti ei vielä riitä), niin nämä kirjoitukset ovat kuin ikkuna lasten hoitopäiviin: mitä hoidossa voi tapahtua. Itse pidän lasten kuvailusta, voisin kuvitella omien lapsieni olevan Vilkas ja Tättähäärä 😀 Eivät lapset toki aina ole tietynlaisia, mutta jonkinlainen pohjavire heissä on. Osaavat vilkkaatkin olla ujoja, mutta se ei ole se keskeisin luonteenpiirre. Kiitos ihanasta blogista ja hyvää kevättä!

    1. Kiitos, Heidi, kommentistasi. Aika usein kuulee vanhemmilta, että lapset eivät paljoakaan kerro päivähoitopaikan kuulumisia. Mutta totta on; päivähoidossa tapahtuu koko ajan ja voittopuolisesti positiivisia asioita! Kiva, jos kirjoitukseni avaa näkymiä tähän päivähoidon maailmaan. Aurinkoista kevättä!

  4. Hauskoja kuvauksia arjesta ja lapsista. Onhan näitä erilaisia persoonia niin lapsissa kuin aikuisissakin. Loistavaa tekstiä jonka avulla olen saanut myös läheisiäni ymmärtämään työtäni paremmin.

  5. Mun mielestä nuo nimet, millä kuvaat lapsia ovat ihan parhaita! Niistä jotenkin huomaa, että ne on lämmöllä annettu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.