SAAPUMISIA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Huone on hiljainen. Vain Rauhallinen on saapunut näin aikaisin toimipaikalleen. Hän kokoilee pohdiskelevaan tyyliinsä palapeliään. Siinä samalla hän kertoilee viikonlopustaan; pudottelee sanaparin silloin, toisen tällöin ja jättää tehtäväkseni niiden täydentämisen kokonaisuudeksi. Haukottelemme yhdessä ja vaihdamme sitten empaattiset hymyt. Ovi käy ja me arvailemme tulijaa. Kyllä, Herkkä sieltä saapuu.

Herkkä potee kroonista, mutta onneksi hyvin lievää, aamuista erohaikeutta. Hänen päivänsä ovat toki täynnä iloa ja huolettomuutta, mutta nämä aamut – nämä saavat hänet yhä uudestaan melankoliseen tunnetilaan. Herkkä viipyilee eteisessä tankaten varastoon äidin haleja, silityksiä ja tuoksua. Sen jälkeen hän on valmis siirtymään ikkunaheilutuksiin. Ja kun äiti on mennyt, Herkkä käännähtää ympäri ja näyttää hetken kuin tyhjän päälle jääneeltä. Hän käväisee istumassa sylissäni ja aktivoituu vasta sitten aloittamaan päivänsä. Me kolme emme puhu paljoa. Meistä aamut ovat paremminkin omien ajatuksien – ja silityksien aikaa.

– Tadaa! Mä tulin! Arvatkaa mitä – mä kävin eilen uimassa! Ette tiädä missä! Mä kävin…
Sählä on saapunut. Hänen tulonsa on suuren luokan entrè. Hän tuo mukanaan paitsi tuulahduksen viileätä aamuilmaa, myös kosolti ääntä ja reipasta liikuntaa. Hän raportoi eilistä elämäänsä jokaisen ulkovaatekappaleen riisumisen välissä muutaman sanan verran. Dataa tulee pätkittäin, mutta runsaasti. Hän heittää isälleen puolihuolimattoman hein! ja rynnistää energisenä pöytäseurueeseemme. Hän haluaa näyttää viimeisimmän Hauskat kotivideot -tulkintansa. Me aamuhiljaiset on yritettävä virittää vastaanottimiamme aivan uusille taajuuksille.

Pinkillä kestää eteisessä. Ei niinkään ulkovaatteista kuoriutuminen, vaan päivää varten koristautuminen. Hänen itse kotonaan valitsemiaan originelleja vaateyhdistelmiä täydentävät hiuspinnit, panta, kaulakoru – niin, ja uutuutena huivi, jonka asettelu vie oman aikansa. Pinkki osaa aamuisin niin sanotusti kantaa itsensä arvokkaasti. Hänestä huokuu hymyävää mielen tasapainoa. Hän tarttuu heti värikyniin, paperiin sekä sapluunaan ja alkaa suunnitella piirroshahmoilleen asuja. Hän esittelee niitä mielellään muille eikä voi mitenkään ymmärtää sitä, että esimerkiksi Sählä ei olisi niistä kiinnostunut.

Aamupäivään mennessä alkaa runsaan kahdenkymmenen erilaisen maanantaisen aamuvireen joukko olla koossa: iloisia, innokkaita, unisia, haikeita – joskus joku äreäkin. Kuulumisia, tarinoita, ilonaiheita, seikkailuja, lohdutettavia suruja, pienien nirhaumien tai kolhujen sekä irronneitten hampaiden ikeniin jättämien aukkojen esittelyä…

Kaikilla saapujilla on asiaa ja suurimman osan lauseista  aloittaa Arvaa mitä -kysymys. Ja arvattavahan voi olla tosiaan vaikka mitä. – En tosiaankaan osannut arvata, että Ehtiväisen viljakäärme oli viikonloppuna nielaissut rotan. Hän havainnoillistaa minulle tapauksen hyvin lyhyesti, mutta elävästi.
– Ihan vaan kaks kertaa se teki näin: ngth ngth.

Ihania, lämpimiä –  ja oman biorytmin mukaisia aamuja kaikille!

 

Tässä vielä viikon kädentaitotehtävä:

Spiraali on yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen muoto! Vapaalla kädellä, ilman piirrettyjä ääriviivoja toteutettavana se on yllättävän haasteellinen. Perinteisen maaliskuisen spiraalihäntäkissan sijaan teimme värikkäitä kiekuroita. Kiinnitimme ne ikkunaan keskustastaan pienellä määrällä sinitarraa. Näillähän voidaan juhlistaa vielä vappuakin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tavallisesta kopiopaperista leikatut spiraalit ketjutettiin pitkiksi nauhoiksi.
Kuultopaperista toteutetut spiraalit.
Kuultopaperista toteutetut spiraalit.

22 vastausta artikkeliin “SAAPUMISIA”

  1. ihanaa huomenta sinnekin tampereella paistaa aurinko ja mulla pitsa-pohja taikina jo nousemassa taas tulee hyvä päivä

  2. Olipa ihana teksti, ja hyvin kirjoitettu! Jotenkin koko tekstin luonne ja rytmi muuttui, kun sählä saapui… 😀 hienosti siis kirjoitettu!

  3. Tämä teksti osoittaa syvällistä jokaisen lapsen persoonan tuntemusta ja kunnioittamista. Erilaisiahan me olemme kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin.
    Oli mahtava kuvaus aamuhetkestä.

  4. Mutta miksi sählä on juuri sählä? Eikö energinen olisi positiivisempi ilmaus. Muilla temperamenttiesimerkeillä ei ollut näin negatiivissävytteisiä nimityksiä. Valitettavasti usein juuri energisyys käännetään helposti huonoksi piirteeksi. 🙁

    Nimimerkki Itsekin juuri tällaisen energisen äiti, joka kuitenkaan ei koe olevansa sählän äiti… 🙂

    1. Hei Saara! Sählä on ihana peroona juuri sellaisena kun on – ei missään tapauksessa negatiivissa merkityksessä! Hänelle sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, mutta se juuri tekee hänestä ainutlaatuisen. Hänen tyyppisensä ihmiset ovat tärkeitä; kaikki asiat eivät aina mene niin sanotusti nappiin, mutta kaikesta selvitään ja heitä rakastetaan sellaisina kuin ovat. Ja sitä paitsi me kaikkihan aina välillä sählätään, eikö niin 🙂

  5. Itse jo aikuisten lasten isänä ja lastenlasteni ukkina tunnistan nuista pikku-ihmistä kaikki itsessäni. Suurin haaste on kun olemme ”niin aikuisia” ettemme kanna itsessämme olievia innostuksen- eron-, mietiskelyn jne.. piirteitä itsessämme lapsen innolla- ja elämänhalulla mukanamme kaikkine sateenkaaren sävyineen mukanamme viimeiseen otettuun asekeleesemme saakka. Se lapsen mielen suunnaton uteliaisuus, kiinnostus elämän pieniin asioihin ja haasteisiin kantaa paljon pidemmälle elämässä kuin ”Turhamainen tärkeys” olla aina ensimmäisenä oikeassa kysymättä lapselta mitä hänelle kuuluu sekä innostaa ja kannustaa häntä niiden toteuttamiseen omassa elämässään. Lapsuuden ajan unelmointi, kun se sallitaan, antaa lapselle mahtavat eväät oman elämänsä hallintaan sekä unelmiensa toteutumisen mahdollisuuden kautta terveeseen täysipainoisen, rikkaan, onnellisen tulevaisuuden luomiseen. – <3 –

  6. Aivan ihanaa tekstiä.Tuli niin tuttu olo entiselle päiväkodin lastenhoitajalle.Aamut olivat juuri tuollaisia. Eläkkeellä olen ollut nyt 4 vuotta. Kaipaan välillä kovasti noita ihania persoonia.

  7. Pitkästä aikaa luin taas Leena kirjoituksiasi, juuri tuollaisia ne aamut ovat.Jokainen aamu on erinlainen. On aina aamuvuorossa kiva odottaa tuleeko ekana tarinan kertoja,ahkera askartelija heti aamutuimaan, vai vielä vähän uninen hissukka… piristäviä tekstejä Leena..

  8. Kiitos taas kauniista kirjoituksesta! Meidän pojat olivat viime syksynä aina melkein ensimmäisinä päiväkodissa ja varhaiset aamut tuntuivat kurjilta. Nyt keväällä on ollut välillä mahdollista viedä heidät myöhemmin, ei paljon, mutta niin että ehtivät itse herätä sen sijaan että heidät herätetään. Tämä on tehnyt ison eron aamuihimme. Mietin vaan juurikin tuota biorytmi- asiaa..

  9. Löysin sattumalta blogisi viime perjantaina ja ihastuin siihen samantien.Olen myös lukenut kirjoituksiasi kolmosluokkailaiselle tytölleni, joka myös tuntuu olevan ihastunut näihin tarinoihin.

    Kirjoituksistasi hänelle pulpahtaa vielä tuoreena mieleen omat päiväkotiajat. Tyttöni muistelee lämmöllä omaa päiväkotiakaansa. Itkien lopetti esikoulun ja jo ensimmäisen kesälomaviikon jälkeen hän soitti aamulla tutulle eskaritädille, saako tulla käymään, ja saihan hän.

    Hoitajatkin olivat saaneet lapsiltaan omat lempiniemnsä, joista olen nyt vasta myöhään jälkikäteen kuullut. Oli leikikästä, hassuttelijaa sekä kilttiä ja tuhmaa. Tottakai kuulemma sitä tuhmaa tätiä oli mukava joskus hieman ”yllyttää” rageeko hän.

    Käyn nyt keittämässä lisää kahvia ja palaan blogisi äärelle.
    Voi kun tässä olisi joku ihana FB -nappulla, jakamista varten 😉

    1. Kiitos Nanna lämpimästä palautteestasi! Kiva kuulla, että tyttösikin löytää näistä teksteistä omiin muistoihinsa liittyviä asioita. Mukavaa syksyä teille! – Niin, ja tuolla otsikon alapuolella on se FB-nappula 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.