SYVÄLLISTÄ

 

Huomasin heti, että hän (5) hän on pohdiskelija. Myös sen, että hän on varovaisen utelias uusiin asioihin ryhtymisessä.  Hän seuraa mielellään ensin sivummalta toisia ja käy varmaankin mielessään läpi kokemuksen etukäteen. Sitten vain yksi rohkaiseva ”mene vaan mukaan” ja hän pyrähtää toisten joukkoon.

Toisena päivänä hän kertoo hiljaisella äänellä, että hänellä on kysymyksiä. Sovimme, että keskustelemme hetken kuluttua, kun on rauhallisempaa. Ounastelen, että hän on varmaankin mietiskellyt aloituspäivän tapahtumia kotonaan ja haluaa nyt vastauksia tai lisätietoa askarruttamaan jääneisiin asioihin. – Ehkä miksi toimimme näin, ehkä miksi sanottiin niin. Tällaiset pohdiskelijatyypithän haluavat usein syvältä luotaaviin kysymyksiinsä yhtä syvällisiä vastauksia. Tiedän kokemuksesta kuinka upeita sellaiset keskustelut ovat. Tunnen myös, että olen hyvä tässä; lapsen kuuntelussa.

Tulee hyvä hetki ja menen hänen luokseen.
–Niin, sinulla on kysyttävää. Haluatko nyt kysyä?
Hän katsoo minua rauhallisesti ja näyttää vähän pinnistelevän muistiaan.
–Joo. On. Sellasta…
Hän näyttää  tarvitsevan pientä rohkaisua.
–Kysy vaan. Yritän kyllä vastata. Ei ole kiirettä… Täällä voi kysyä mitä vain. Siksi me aikuiset olemme täällä.
–Sellasta, että miks teillä on nurmikolla se kaivo.
–Joo-o.  – Se kaivo tosiaan. Se on sadevesikaivo.
Käymme läpi kaivon tarkoituksen melko perusteellisesti. Pohdiskelija on tyytyväinen saamaansa tietoon. Jää siihen ajatuksissaan seurailemaan muiden telmimistä.

Katselen häntä. Ei siis tämän syvällisempää tällä kertaa. – Niin, tai kuka sen syvällisyyden määrittelee ja mittaa?  Aikuiselle niin arkinen ja konkreettinen sadevesikaivo voi olla hänen ikäiselleen ja luonteiselleen kysyjälle paitsi kirjaimellisesti myös tietotasolla hyvinkin syvällinen asia. Se voi lisäksi olla sitä myös tunnetasolla – kiehtova ja salaperäinen mysteerio keskellä nurmikkoa. Siksi jokainen kysymys- ja vastaussessio on sellaisenaan hieno ja ainutkertainen asia. Muistutan siitä uudelleen ja uudelleen itseäni.

–Entä onko sinulla vielä jotain mitä haluaisit kysyä?
–Joo. On.
Taas sama pohdiskeleva ilme ja pitkähkö ajatustauko. En hoputa häntä. Annan aikaa.  Ehkä joku maailmankaikkeuteen liittyvä asia mietityttää häntä sadevesikaivon lisäksi. Olen valmis ottamaan haasteen vastaan.
–Se sählykerho. Niin, kun täällä piti olla se sählykerho… Niin onkohan sitä?

 

 

 

 

 

4 vastausta artikkeliin “SYVÄLLISTÄ”

  1. Minusta nämä rakennustekniikkaan liittyvät kysymykset ja keskustelut voivat mennä hyvinkin syvällisiksi. Muistan itsekin lapsena pohdiskelleeni, millainen viemäriverkosta pihojen alle on rakennettu. En vieläkään varmaksi tiedä, mihin sadevesi johdetaan.

  2. Meidän 5v. on myös tuollainen pohdiskelija. Kysymykset antavat jo vanhemmille haastetta…onneksi on google, niin voi tarkistaa vaikkapa että mikä onkaan madon ja toukan ero. Mutta kuinka kova tuuli pitää olla, että Citymarket kaatuu? 🙂

    1. Ihana tuo Citymarket-kysymys! Juuri nämä luonnontieteelliset kysymykset ovat minulle usein kiperiä, mutta onneksi voi aina tosiaan luvata ottaa selvää ja googlettaa. Toinen haasteellinen laji ovat usein nämä elämään ja kuolemaan liittyvät kysymykset. Mutta kaikkeahan ei voi eikä tarvitse tietää 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.