TIIKERI

Hän kuulee nimeään huhuiltavan jossain kaukaisuudessa. Seikkailu viidakossa on kuitenkin kesken ja kaikki muu on nyt toisarvoista. Hänen statuksensa on tänään Tiikeri, jonka kuulo valikoi tottuneesti vain tärkeimmät viestit: muiden villieläinten karjunnan, metsästäjien käheät kuiskaukset – niin ja juuri nyt uhkaavasti lähenevät askeleet.

– Siellähän sinä oletkin!  Tule, niin mennään aloittamaan äitienpäivälahjan tekeminen. Voit sitten taas jatkaa leikkiäsi.

Voimat valahtavat Tiikerin jäntevästä kehosta ja hän lysähtää velttona lattialle. Muistikuvat aiemmista askartelutuokioista hyökyvät hänen ylitseen: joulutontun koukeroisten jalkojen leikkaaminen, hikeä nostattava pääsiäistipun höyhenien liimaaminen ja tuskastuttava kissanaamarin väritys. Tiikeri tajuaa olevansa ansassa ja menettävänsä vapautensa.

– Kyllä äiti ilahtuu, kun saa hienon liinan. Saat ihan itse valita pujotuslankojen värit…

Hän murahtelee, mutta antaa johdattaa itsensä kädestä pitäen pöydän ääreen. Kolme edistynyttä ompelijaa ahertaa jo siinä hyväntuulisesti rupatellen. Tiikerin eteen ilmestyy pieni kangasneliö. Tylppään neulaan pujotetaan lanka. Neulaa on tarkoitus kuljettaa kankaan rihmaston välisillä poluilla. Epätoivo valtaa Tiikerin.

– Katsos näin; aivan kuin vene menisi sillan alta näin ja taas sillan alta.

 Tiikeri yrittää seurata veneen hidasta kulkua, mutta hänen levoton katseensa hakeutuu tuon tuostakin viidakon suuntaan. Siellä on hänen oikea maailmansa. Neula poukkoilee ja lanka sotkeutuu. Pieni pöytäliinan alku kuroutuu mytyksi. Hän tuntee itsensä huonovointiseksi.

 – Mun jalkaan sattuu. Hei kokeile vaikka mun otsaa! Ihan tulikuuma.

Kannustuksen ja avustamisen myötä ensimmäinen raita kuitenkin valmistuu ja lanka kulkee jo melko tarkasti siltojen alla. Yllättäen Tiikerin vointi alkaa parantua ja hän suorastaan innostuu. Hän näkeekin tässä ensin niin tuskastuttavassa näpertelytehtävässä valtavasti mahdollisuuksia. Nyt hän haluaisi toteuttaa kankaalle myös jonkun villieläinkuvion, ehkä torahampaat – tai hirmuliskon!

Tiikeri on vauhdikas ja suurpiirteinen toimija.  Hän tarvitsee runsaasti saumavaraa hitaasti etenevissä ja pienimuotoisissa tehtävissä. Tänään hän on kokenut epätoivoisia hetkiä uuden, haasteellisen asian edessä, mutta myös onnistumisen lämpimän aallon, vahvan flown: minä osaan! Hän on ylittänyt itsensä sellaisella osa-alueella, joka ei välttämättä toteutuisi vain viidakkoelämää viettämällä.

Tiikeri palaa elinympäristöönsä. Mikään ei näytä muuttuneen hänen ompelutuokionsa aikana. Hikiset, punoittavat metsästäjät istuvat tauolla luolassaan. Tiikeri karjaisee paluunsa merkiksi. Ennen heittäytymistään täysin leikkiin hän kuitenkin varoittaa viidakon väkeä.

– Teidätki voidaan hakee ompelupöytään.

 Hän kohtaa heimon kasvoilla epäuskoiset ilmeet.

– Mut siellä voi ommella myös torahampaita. Tai liskoja. Ei oo vaikeeta.