KIELIKYLVYSSÄ

Emme ymmärrä toistemme kieltä; hänellä on omansa ja minulla omani. Siinä hän nyt eläytyy leikkiinsä muiden mukana ja käy tuon tuostakin kertomassa soljuvalla puheryöpyllä minulle jotakin, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Hänen kasvonsa loistavat, silmänsä tuikkivat – ja odottavat sanojani. Näin sen ainakin tulkitsen ja yritän epätoivoisesti napata hänen puheestaan edes jonkin tutun sanan. En löydä yhtäkään. Olen hämmentynyt; haluaisin niin kovasti tietää mitä hän minulle kertoo.

Sisäinen pedagogini ottaa napakasti tilanteen haltuunsa.
– Sinulla on siinä kattila. Kat-ti-la. Yksi kattila. Onko sinulla myös siinä nukke? On, sinulla on yk-si nuk-ke. Katsotaan nukkea; sillä on silmä, toinen silmä, kaksi silmää, suu, hiukset…
Hän katsoo minua hetken epäröivän ja jotenkin arvioivan näköisenä, ottaa sitten kattilansa sekä nukkensa ja lähtee jatkamaan leikkiään. Toimintani ei ehkä olekaan aivan sitä, mitä hän hakee tältä uutuuttaan vielä haparoivalta vuorovaikutussuhteeltamme.

Uutukainen pyrähtää taas luokseni ja tälläkin kertaa hänen puheessaan on hymyä, käsillä viittoilua, pari kulmien kurtistelua ja taas hymyä. Hän esittelee pientä metalliautoaan ja haluaa näyttää sen vauhdikkaan lähdön radalla. Miten luottavaiselta ja aidolta hänen puheensa kuulostaakaan! Ei kai hän tosiaankaan luule, että ymmärrän tuosta raportoinnista jotain? Päätän kiertää kielimuurin ja menen mukaan; ihmettelen, ihastelen, vastaan hymyllä hänen hymyynsä ja asettelen sekaan ahaa, ihanko totta? hienoa!  – omalla kielelläni, aidoilla äänenpainoilla, omana itsenäni. Se tuntuu sopivan hänelle oikein hyvin, koska nyt hän katsoo minua kuin puhuisin hänen omaa kieltään.

Kielikynnys, kielimuuri, kieliongelma… Niinpä. Niitä me täällä pohdimme ajoittain. Pienet ummikot omaksuvat uutta kieltä arjestamme innokkaina, avoimina, ennakkoluulottomia ja niin uteliaina. Heillähän on jo oma kielensä, ja se riittää monin tavoin heille itselleen. Ongelma on paremminkin meillä, jotka haluamme oman suomemme juurtuvan vauhdilla uuteen alustaansa. – Muutenhan täällä ei millään pärjää.

Pieni energinen selostaja seuraa minua välillä  toiminnasta toiseen eikä tunnu väsyvän puhumiseen – eikä siihen, etten osallistu vuorovaikutukseemme hänen äidinkielellään. Täällä me kaikki ujutamme hänelle käytännön sanastoa sinne tänne hänen arkeensa, näytämme kuvia ja muutamia viittomia asioiden selventämiseksi. Hän tuntuu pitävän toimintatavastamme, mutta eniten hän kuitenkin innostuu yhdessäolosta uusien kavereidensa kanssa, hassuttelusta, musiikista, loruista, hyväksyvistä katseista ja ystävällisistä eleistä. Haikeuden hetkiin taas riittää syli tai se, että toinen lapsi tarttuu hellästi hänen käteensä.

Uutukainen esittelee ulkoiluhaalariaan. Sanojen virta on runsasta ja värikästä. Hän avaa ja sulkee vetoketjua, taputtelee vaatteen huppuosaa, taivuttelee sen lahkeita. Sanoissa soivat oudot äänteet, erilaiset ässät, ärrät ja hoot. Päättelen hänen eleistään mikä haalarin käyttöominaisuus on kulloinkin menossa. Hän varmistelee kiinteällä katsekontaktillaan, että ymmärrän. Nyökkäilen oivaltamiseni merkiksi. – Olen etuoikeutettu; olen päässyt kielikylpyyn.

***

SKRAPAMAALAUS

En keksinyt parempaakaan nimeä tälle maalausmenetelmälle; maalia levitetään lastalla, jääskrapalla, viivaimella – millä tahansa jämäkällä levymäisellä esineellä. Ja mikä parasta; monenlaisia muitakin esineitä voi kokeilla. Muovimuki mm. on loistava levitin. Lapsen on ehkä vähän hankalaa levittää pullo-/sormiväriä pitkällä viivoittimella, mutta kyllä sekin sujuu, kun on avustaja pitämässä paperista tiukasti kiinni. Pienemmillä esineillä maalaminen sujuu kaikilta hyvin.

Paperin voi ensin halutessaan pohjustaa aiheeseen sopivalla värillä, mutta kuviot tulevat kyllä hyvin esille valkoisella pohjalla. Ei muuta kuin muutama maalipisara paperille ja sitten kokeilemaan!

Viivoittemella levitetetyt värit. Oikealla näkyvät läikät ovat ”lähtökohtia”
Muovimukilla kiepautetut värit
Valmiina levitykseen
Välineitä, joilla levitys sujuu leikiten
Mukin alla vielä järjestyksessä
Lastalla ympyrän muotoon kiepautetut kuviot
Pohjustetulle paperille…
Valmista hetkessä!
Mustan ja keltaisen tehoa
Vuosirenkaita
Leivontalastalle käyttöä
Kevättä!
Lopuksi viimeistelyä pienellä pahvin palasella

Kuvat: Leena Ahtela

***

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää on nyt koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos