PALUU

Yritän olla hyvä kuuntelija vaikka tunnen kuinka pikkuautot kruisailevat edestakaisin varpaideni ylitse, minua koputellaan ja lahkeitani ja hihojani nyhdetään puheenvuoron saamiseksi.

 

Mitä nyt ihminen ajattelee palatessaan hyvältä lomalta työpaikalleen päiväkotiin…  Ei kai muuta kuin, että onkohan kaikki entisellään ja mitenkähän tästä saa itsensä taas asennettua arkisille urille.

Päiväkodin aamupäivä; leikkijöitä siellä ja leikkijöitä täällä, piirtelijöitä, askartelijoita, ääniä, liikettä, naurua, kinastelua, kuhinaa. Pysähdyn autoleikin eteen ja toivotan huomenet. Siitä se alkaa; molemminpuolinen jälleennäkemisen riemu! Kyllä, mutta pakko myöntää; minulla on ollut heitä suorastaan ikävä.

Kaikilla on asiaa; on käyty uimahallissa, kirjastossa ja mummolassa. Käsissä olevia lähes näkymättömiä haavaumia, luomia ja kynsitikkuja tuodaan näytille nenäni eteen, neuletakkiani ja korvakorujani kehutaan, piirustuksia, uusia haalareita, printtiboxereita ja sisätossuja esitellään. – Tiesinhän sen; kaikki ei ole entisellään, ja että niin paljon on tapahtunut poissaoloni aikana.

Yritän huomioida heistä jokaisen. Kuuntelen, silittelen ja halaan. Tättähäärä (4) kertoo, että ei oikein enää muistanut minkä näköinen olen, mutta että nyt hän kyllä taas muistaa. Ehtiväinen (3) pyytää katsomaan miten hän osaa hypellä ja kertoo siinä villin liikesarjansa lomassa ikävöineensä minua. Minulta tivataan myös poissaoloni syytä ja tiedustellaan mahdollisia tuliaisia. Kaiken hälinän läpi kuulen Täsmällisen (5) katkeamattoman selostuksensa ystävänsä monipäiväisistä synttäreistä.  Meneillään on osa 2/3, sukulaissynttärit.  – Yritän olla hyvä kuuntelija vaikka tunnen kuinka pikkuautot kruisailevat edestakaisin varpaideni ylitse, minua koputellaan ja lahkeitani ja hihojani nyhdetään puheenvuoron saamiseksi.

Kiintymys, molemminpuolinen ja eri tavoin ilmenevä kiintymys, kuuluu päiväkodin elämään. Vaikka varhaiskasvattajan tehtävä olisikin vain pedagoginen – opettaa, kasvattaa ja valmentaa – ihmissuhteiden rakentumista ei mitenkään voi ohittaa. Päiväkotielämään kuuluu paljon ystävyyttä, luottamusta, läheisyyttä, välittämistä, ikävän tunnetta, ihmissuhteissa onnistumisia ja epäonnistumisia, vastoinkäymisten, ilojen ja surujen jakamista, yhdessä kokemista. – Me tiedämme sen täällä; vietämme niin paljon aikaa yhdessä päivittäin, viikoittain – jopa vuosittain.

Hentoinen (3) on katsellut kauempaa toisten hyörinää ja riemukasta kuulumisten vaihtoa. Hän jättää leikkinsä ja tulee vähitellen lähemmäksi. Kun muut alkavat palailla tehtäviinsä, hän jää lähelleni. Tuntuu, että hänellä olisi myös jotain kerrottavaa.
–Hei, Hentoinen, mitä sinulle kuuluu?
Hän katselee minua suurin totisin silmin ja aloittaa.
–Minä…
–Niin, mitä?
–Minä…
Hän ei tiedä mitä sanoa. Odottelen hetken ja autan häntä.
–Sinä.
Hän nyökyttelee ja koskettaa kevyesti kättäni.

Aloitettuja lauseita ei aina tarvitse jatkaa.

///

Jääkarhut

JÄÄKARHUT

Tämä kädentaitotehtävä on moniosainen, mutta sen työvaiheista voi ottaa yhden tai useamman idean omiin tarkoituksiinsa. Meidän 3-5- vuotiaiden ryhmässä tosin varsinkin nuorimmat haluavat tehdä ”samanlaisen” ja kyllä se onnistuukin, kun nuorimmilla on käytössä harjoitussakset (jousisakset) ja tehtävä suoritetaan kahden kesken aikuisen ja ajan kanssa. Ilo valmiista työstä on aina suuri – siitäkin huolimatta, että jääkarhu muistuttaisi muodoltaan enemmänkin vyötiäistä.

1. Kiinnitä vesiväripaperi maalarinteipillä alustaan. Näin saat samalla työllesi valkoisen kehyksen teipin irrottamisen jälkeen.
2. Maalaa paperi pelkällä vedellä tai hennolla sinisen (vesi- tai peitevärit) sävyllä. Anna hetken imeytyä ja lisää sitten tummemmilla sävyillä ”jäälauttoja” tai muista maisemallisia elementtejä.
3. Töpöttele märimmät osat kevyesti talouspaperimytyllä; saat työhön jään tuntua.
4. Laita laakean, matalan astian pohjalle valkoista pullo- tai sormiväriä. Levitä se ensin harjalla hankaamalla (ks. kuva) astian pohjalle.
5. Kun harjaa pitää maalauksen yläpuolella ja ”ripsii” sitä esim. kynällä tai siveltimen varrella edestakaisin, syntyy ohutta pisarointia, joka näyttävät lumisateelta. (Kokeile tekniikkaa ennen työn aloittamista.) Huom: Suojaessu on tarpeen!
6. Kun maalausosuus on kuivahtanut, irrota teipit. Taittele kuva esim. kolmeen, jääkarhujen mittojen mukaiseen osaan, jolloin valmiin työn voi asettaa esim. pöydälle tai hyllylle.
7. Leikkaa jääkarhut ja lisää niille ilmettä piirtämällä.
8. Kiinnitä jääkarhut maisemaan käyttämällä teippisykeröä tai vaahtoteippiä. Näin saat työhön kolmiulotteisuutta.

Lyhyesti: Maalauksen ei tarvitse olla aina seinälle kiinnitetty tasainen paperi, se voi sisältää kolmiulotteisuutta tuovia osia. Kaikenlaisia työskentelyvälineiitä kannattaa kokeilla; harjallakin saa ihmeitä aikaan. Mukavia taidehetkiä!

Jääkarhut
Jääkarhut: ”Äiti ja lapsi”
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tarvikkeet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA             Kostuta teipattu paperi ensin vedellä ja maalaa sitten maisema.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Rapsuta maaliin kastettua harjaa kynällä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pisarointia lähikuvassa

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA             Jääkarhullahan on kaksi korvaa. Vai kuinka?

Kuvat: Leena Ahtela

Hyvä lukijani, Päiväkodin elämää-blogini päättyy täällä Kaksplussalla helmikuun lopussa. Kaksivuotias blogi siirtyy uudelle alustalle.  Ilmoittelen ajoissa uuden linkin. Menossa mukana pysyt myös seuraamalla blogin Fb-sivuja. Löydät ne täältä.