AIKAJANALLA

Aamun ensimmäinen tulija vilkuttaa äidilleen ja jää sitten eteisen lattialle laittamaan tossuja jalkaansa. Hän näyttää olevan kovin mietteissään ja silmäilee eteistä kuin arvioidakseen sen mittasuhteita. Sitten hän nousee ylös ja puhuu ohuella äänellä, jota aamun leikit eivät vielä ole avanneet.
– Sitte, kun mä oon vanha mummo, ni onks tää talo vielä tässä?
– Jaa-a, siihen on tosi pitkä aika, monta kymmentä vuotta. Voi olla, että tämä päiväkoti on vähän erilaisena tässä tai sitten tämän tilalla on joku aivan uusi talo.
– Ai jaa.
Hän käsittelee kuulemaansa ennustetta hetken.
– Voinko mä sitte, ku mä oon vanha mummo, ni tulla tätä taloa katsomaan?
Lämmin liikutuksen aalto pyyhkäisee ylitseni.
– Totta kai voit! Sitten voit muistella mitä kaikkea olet täällä pienenä tehnyt, keiden kanssa leikit ja sellaista.
Hän katsoo minua hyvin vakavana.
– Mutta voisitko sä sitte tulla mun kanssa tätä taloa katsomaan?
Toinen, paljon voimakkaampi aalto pyyhkäisee. On nopean päätöksen hetki: Vahvistanko hänen vielä niin heiveröistä ajan hahmottamistaan kertomalla sen tosiasian, ettei minua enää silloin ole – ei yksinkertaisesti voi olla? Vai annanko hänen pitää sydäntä lämmittävän mielikuvansa siitä, kuinka me kaksi mummoa täällä päiväkodin alueella muistelemme menneitä – tasavertaisina, runsaine elämänkokemuksinemme?

Ensimmäinen vaihtoehto olisi innokkaalle pedagogille suorastaan unelmatilanne: Ihmisen ja rakennuksen elämänkaaren avaamista, ajan abstraktion konkretisoimista sormin, helmin, palikoin, piirroksin… Luonnollisesti aiheen käsittelyyn liittyisi hyvin pian myös kuolemaa pohdiskelevat, sitä samaa selkeää konkretiaa kaipaavat vastaukset hänen esittämiinsä kysymyksiin. Tiedän niin tapahtuvan, olen niin useasti käynyt tämän kaltaisia keskusteluja.

En suinkaan kaihda kuolemaan kysymyksiä, mutta minusta tuntuu, että tässä haetaan jotain aivan muuta. Luulen ymmärtäväni mitä Pieni  tarkoittaa; hän haluaa varmistaa itselleen jonkinlaista vertaistukea, samoja asioita kokeneen ihmisen jakamaan ne muistot, mitä meillä molemmilla on tästä hänen päiväkotiajastaan – tai vain ihmettelemään sitä uutta rakennusta tämän vanhan tilalla. Hän elää tässä hetkessä ja tämä mielikuva meistä kahdesta mummoina on nyt tärkein. Miksi järkeilisin sen hänelle toisin? Aika kyllä tekee tehtävänsä ja vuodet hoitavat hänen ymmärryksessään asiat oikeaan mittakaavaan.

Teen valintani pehmeältä tunnepohjalta.
– Tietysti tulen. Yhdessä tullaan sitten tänne katsomaan, miltä täällä  näyttää. Se olisi kivaa.
Hän miettii vielä hetken asiaa ja näyttää tyytyväiseltä.
– Sellasta mä vaan ajattelin, ku mä tulin tänne. Tästä talosta mä ajattelin, että onko tää enää vanhana.
– Hyviä ajatuksia sinulla.
Hän hymyilee ja rientää leikkeihinsä.

***

TAIDETTA KANKAALLE

Viisivuotias lähti innokkaasti kokeilemaan taiteen tekoa lakanakankaalle liiduin ja peitevärein. Hetken mietittyään hän valitsi aiheeksi robotin. Kiinnitimme kankaan muoviseen suoja-alustaan maalarinteipillä.

Liituina käytimme öljypastelleja ja tavallisia vahaliituja. Kun piirros oli valmis, kostutimme kankaan vedellä käyttäen leveää sivellintä. Tämän jälkeen oli vesivärien vuoro. Taiteilija suorastaan lumoutui seuratessaan värien leviämistä kankaalla pehmeäreunaisesti.

Pienenä ihmeenä hän piti myös sitä, että väri ei tarttunut liitukohtiin. Lopuksi kangas kiinnitettiin liimaamalla kahden ohuen oksan väliin ja yläreunaan lisättiin ripustusnaru.

 

Liitupiirustus kostutetaan vedellä.
Vesivärit leviävät pehmeästi ja uusia sävyjä syntyy.
Tausta viimeistellään peitevärein.

***

JOULUKALENTERI-IDEA

Minulle tarjoutui tilaisuus tutustua Kuvakuun joulukalenterikortteihin. Ihastuin heti näihin valmiiksi laminoituihin kuviin, joiden taustapuolelta löytyy jokaiselle päivälle pieni tekemiseen innostava tarina. Näihin lyhyisiin tarinoihin liittyy monipuolisesti mm. liikuntaan, vuorovaikutustaitoihin, musiikkiin ja havainnointiin liittyviä tehtäviä; eläinhahmoille ja tontuille sattuu ja tapahtuu, joten lapsia tarvitaan ratkaisemaan pieniä pulmia. Kuvitus on selkeää ja sympaattista. Nämä sopivat mainiosti kalenteri-ideaksi ryhmämme oman nimikkotonttumme myötä. Katsotaanpa mitä mieltä lapset ovat korteista, kun otamme ne käyttöön. Palataan siis asiaan joulukuun alkupuolella. Tämä joulukalenteri ja monenlaiset muut varhaiskasvatuksen käyttöön sopivat kuvat löytyvät tulostettaviksi tai valmiiksi laminoituina Kuvakuusta.

***

JOKO KÄVIT TYKKÄÄMÄSSÄ?


Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta. Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää-tekstit on koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!