KULTAHIPPU

 

He näyttävät googlaavan muistinsa tiedostoja haulla kanan synnyttämä+muna, mutta yhtään osumaa ei löydy.

 

Päivä on vilkas. Hälyisä. No hyvä on, myönnetään – meluisa ja jotenkin jäsentymätön. Leikkijät eivät tunnu löytävän kantavaa juonta ja kinastelua syntyy jatkuvasti eri toimintapisteissä. Kotileikistä kuuluu nalkutusta ja koiran ärähtelyä. Pehmopallon potkijoiden peli tyssää joukkueen muodostamisen ongelmiin. Lautapelin säännöistä käydään sananmukaisesti tiukkaa vääntöä.  Riehakas trio perhostelee ympäriinsä tartuttamassa karnevaalitunnelmaansa muihinkin. Rauhallinen duo evakuoikin toimintaansa pois väylältä kauimmaiseen nurkkaukseen. Ei auta sopuun johdatteleva kiertävä konsultointi, napakkaääninen ohjaus eivätkä edes radikaalit korjausliikkeet pienryhmädynamiikassa.

En tällä kertaa analysoi syvällisemmin miksi joistakin päivistä tulee tällaisia. Ja kyllä – kiitos kysymästä –  ammattitaidolliseen peiliin tulee silloin tällöin aivan omaehtoisesti ohimennen vilkaistua. Auttaa kun tietää, että jotkut päivät vaan ovat tällaisia ja että parempia päiviä on voittopuolisesti. Sellaisina asiat sujuvat, kaikilla on hyvä mieli ja aikaa jää muuhunkin kuin pienten tunnetulipalojen sammutteluun. – Ja vielä; tämä kokemuksenihan päivästä on subjektiivinen. Karnevaalitrio saattaa hyvinkin olla toista mieltä.

Ohjaan pari riehakkainta vetämään henkeä kirjallisuuden pariin Hiljaisen Värittäjän viereen. He valitsevat dinosauruskirjan ja alkavat käydä läpi lajien esittelyä. Äänekkään kertomansa mukaan he ovat nähneet useimmat kirjan yksilöistä omin silmin. Myös dinosauruksen munat ovat heille tuttuja. Hiljainen värittäjä keskeyttää tehtävänsä ja osallistuu keskusteluun kohteliaasti kommentoiden.
–Mut anteeks vaan, mä oon nähny oikean munan. Ootteks te?
Toinen riehakkaista nostaa katseensa, mutta pitelee etusormeaan ceratosauruksen kuvan kohdalla kuin varmistaakseen, ettei se karkaa.
–Häh? Ollaan.
Hiljainen jatkaa värittämistä. Tekee sitten painokkaan lisäkysymyksen.
–Niin, mut sellaisen ihan oikean – siis kanan synnyttämän?
Riehakkaat katsovat toisiaan epäröiden. He näyttävät googlaavan muistinsa tiedostoja haulla kanan synnyttämä+muna, mutta yhtään osumaa ei löydy.
Sitten toinen ottaa sanan haltuunsa.
–Ei me kanan synnyttämää munaa olla nähty. – Me ollaan nähty vaan dinosaurusten munia.

Jokaisessa päivässä on aina joku kultahippu. Aivan jokaisessa. Sellainen hienoisesti erottuva, hymyilyttävä jyvänen päivän saldoa kultaamassa. Se pitää vain huomata.