KISSA PÖYDÄLLÄ

Palaverihuone; pitkä pöytä, tuolit kuudelletoista – tarkoituksellisen harmoninen sisustus, niin etteivät ainakaan ulkopuoliset ärsykkeet häiritse kenenkään ajattelutyötä. Aika pysähtyy jo ovella. Täällä me neljä nyt kokoonnumme.

Hentoinen (5) on koristautunut tilaisuutta varten muovisella tiaralla. Ohjaan hänet istumaan pöydän päähän. Hänen vanhempansa ja minä istuudumme vastapäätä toisiamme. Katselemme hetken hymyillen uteliaisuutta ja intoa säteilevää yhteistä keskusteluaihettamme, ja esitän sitten hänelle kysymyksen.
– Tiedätkö, mitä tarkoittaa kun sanotaan että jollakin ihmisellä on vahvuuksia?
Hän irrottaa hiuskoristeensa tarkastellakseen sitä lähemmin.
– Noo semmosta, että on vahva.
– Kyllä. Se tarkoittaa sitä, että joku on hyvä tekemään tai ainakin yrittämään jotain, vaikka ei aina onnistuisikaan. Missä asioissa sinä tunnet olevasi taitava?
Hän selvästikin aktivoituu ajattelemaan aihetta.
– Joo, oon tosi hyvä tanssimisessa ja piirtämisessä. Osaan tehdä temppuja ja osaan kirjaimia. Mulla on paljon taitoja!

Hän loistaa osaamisen iloa; nyökyttelemme, lisäilemme ja tarkennamme esiin nousevia ajatuksia. Houkuttelemme häntä arvioimaan oppimiaan asioita – ja myös niitä, jotka ovat vielä keskeneräisessä vaiheessa. Hän nousee seisomaan tuolillaan, lisää puheeseensa kevyitä liikunnallisia tehosteita ja mainitsee, ettei osaa vielä tehdä volttia.
– Sen aika tulee kyllä myöhemmin. Osaat jo paljon muuta.
Hän hypähtää lattialle ja asettelee jalkansa hieman haparoiden balettiasentoon.
– Kattokaas tätä!
Pian hän siirtyy laajempikaarisiin liikeratoihin, tanssahtelee ympäriinsä ja ottaa lopulta koko tilan haltuunsa. Välillä hän pysähtyy yrittämään tasapainoa vaativaa liikettä.
– Ja tätä!

Hengähdettyään hetken hän tulee kysymään olisiko täällä kirjekuorta, josta hän voisi tehdä kruunun.
– Eipä taida nyt olla. Tehdään niitä kruunuja sitten yhdessä myöhemmin. Onko sinulla mielessäsi jotain muitakin asioita, joita haluaisit tehdä täällä päiväkodissa enemmän?
Kyllä, hän haluaisi tutkia ötököitä mikroskoopilla, harjoitella enemmän kirjaimia ja tanssia. Hän tuo esiin myös erään huolta aiheuttaneen asian.
– Ei ole kivaa, jos joku sanoo mulle, ettei ole enää mun kaveri, jos en tee jotain juttua, mitä se käskee.
Pohdimme asiaa yhdessä ja uskon, että hän saa siitä tukea kohdatessaan hankalan tilanteen vastaisuudessa.

Jokainen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvä keskustelu on erilainen. On asioita –vaikeitakin – joiden käsittelyyn lapsi ei ole kypsä osallistumaan. On sanoja, joita lapsi ei ymmärrä, eikä silloin tunnu oikealta keskustella hänen päänsä yli. Entä toteuttaako tällainen liikunnallisesti osallistava nelikantakeskustelu tarkoituksensa? Kyllä; näen miten tällä tasaisen hyvin ja arjessa hillitysti suoriutuvalla lapsella on myös paljon rohkeutta ja valmiuksia seurata vahvuuksiensa viitoittamaa polkua. Uskon, että me voimme päiväkodissa tarjota hänelle yhä paremmin mahdollisuuksia siihen.

Teemme pientä yhteenvetoa hänen kasvustaan ja kehityksestään. Olemme kaikki tuoneet tähän kohtaamiseen tärkeitä asioita; me aikuiset havaintomme ja näkemyksemme, Hentoinen taas oman ainutlaatuisuutensa.

Pöydän alta kuuluu hyräilyä ja sitten kommentti.
– Ja olis kanssa kiva leikkiä päiväkodissa enemmän kissaa. Ja kissa-asu olis hyvä meidän ryhmässä.
Hypähdys, ja siinä hän taas on; Kalentereiden ja muistioiden kahinaan tottunut pöytä kantaa nyt venyttelevää kissaa. Olemme valmiit poistumaan, ja naukuja laskeutuu ketterästi alas.

Sammutan valot. – Tämä huone ei enää ole sama. Se on herännyt; siellä on nyt liike, tanssi, kissan naukaisu, laulu, ilo – lapsuus.

 

Teksti on julkaistu 25.1. Lastentarha-lehdessä, johon kirjoitan tämän vuoden ajan.

***

LUMIUKKO – TEHTÄVÄ TÄYNNÄ TARKOITUSTA

Kädentaito- ja taidetehtäviä löytyy netistä loputtomasti. Ihastuksen  huumassa on hyvä  pysähtyä miettimään, mikä tarkoitus kullakin tehtävällä oikeastaan on; tuottaako se tekijälleen iloa, mielihyvää, oivalluksia, haasteita, yhteisöllisiä tuntemuksia, oppimiskokemuksia, omien valintojen vapauden tunnetta? Kehittääkö se hienomotorisia taitoja, antaako se tilaa mielikuvitukselle ja omille vahvuuksille, edistääkö se hahmottamiskykyä, osallistaako se, houkutteleeko se itsearviointiin, onko valmiilla tehtävällä jatkokäyttöä, onko se ekologinen jne. Täydellistä tehtävää eikä täydellistä vastausta ole.

Oheisen lumiukkotehtävän tekijöinä olivat 3-5-vuotiaat, yksi tai kaksi kerrallaan. Tekniikkana olivat piirtäminen, maalaus, leikkaus ja liimaus. Hahmoteltiin ensin liidulla ja vapaalla otteella perinteisen lumiukon rakennetta, ympyröitä: käsitteinä suuri, keskikokoinen ja pieni. Viiva täydensi toistansa, kunnes pallot olivat tekijän mielestä sopivat. Päälle töpötettiin superlonpyörylällä pulloväriä. Nappeja liimailtiin silmiksi ja asun somisteiksi. Kartongista muotoiltiin päähineitä. Kun yksi keksi lumisateen, halusivat kaikki muutkin kokea hiutaleviimeistelyn. Lopputuloksena oli  onnistumisen iloa, ympyröiden muotoutumisen ihmettelyä suurpiirteisestä tekniikasta riippumatta. Ja nyt, kun ne lähes 25 eri tyyppiä ovat ryhmähuoneessa esillä, on kestohuvina kerrata lumiukko kerrallaan ”Kuka ton on tehny?”. Niille nyökytellään ja ne kaikki mahtuvat omina yksilöinään hyväksynnän lämpimään ilmapiiriin.

Tarvikkeet
Hahmottelua

 

 

 

 

 

 

Töpötellään
Signeerataan

 

***

Käyhän taas kurkkaamassa näitä Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA

Päiväkodin elämää on nyt koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos