SININEN JA VALKOINEN

Pulppuavia tarinoita, yksityiskohtaisia raportteja oman työn edistymisestä, yksinpuhelemisia, ajatusten vaihtoa: ”Arvatkaa mikä tästä tulee” ja ”Mä ainaki piirrän tälle sukset” tai ” Ei käärmeellä kylläkään oo korvia”. Kynät ja liidut rahisevat, suhisevat ja naputtelevat. Viivojen tottelemista ja värien käyttäytymistä paperilla ihastellaan. Yhdessä piirtäminen on suosittua; toteutetaan omia näkemyksiä, innostutaan omasta ja toisten osaamisesta, lennätetään mielikuvitusta tai tuotetaan rosoista arjen realismia – tai sitten vain aivan estoitta plagioidaan toisten ideoita.
– Ei tästä tuu mitään! Mä otan toisen paperin.
Vilkastus (5) on turhautunut. Hän ei vielä ole löytänyt kovin vahvaa innoitusta piirtämiseen, vaikka osaakin jo herkällä viivalla kuvata mopon tai ihmishahmon. Hän haluaa kuitenkin olla mukana tässä pienessä, pöydän ääressä työskentelevässä taideyhteisössä.
– Mikä siitä pitäisi tulla? Etkö voisi jatkaa tuosta viivasta? Mietitäänkö yhdessä?
– Ei, se on huono viiva! Ihan sotkunen.
– No sitten otat toisen paperin ja yrität uudestaan.

Sama toistuu. Kynä ei taaskaan noudattele hänen näkemystään. Vilkastus purkaa pettymyksensä rutistelemalla molemmat paperit tiukoiksi patukoiksi. Annan hänelle murjotusrauhan. Hän nojailee pöytään ja huokailee. Hetken kuluttua hän virkistyy ja hänen ilmeensä kirkastuu.
– Voinks mä vielä ottaa yhden paperin?
– No, jos sinusta tuntuu siltä… Mutta loputtomasti et voi rutistella papereita.
– Nii en. Mä tiedän nyt, mitä mä teen!

Paperille ilmestyy neliön muotoinen figuuri, jonka keskellä on hentoinen risti.
– Tää on Suomen lippu! Mä piirrän vielä sen, missä tää on kiinni.
– Siis lipputangon?
– Niin sen.
Hän loistaa ja ihailee lippua ylpeän näköisenä, mutta haluaa vielä viimeistellä kuvaa.
– Mä tarviin vielä tähän liimaa.
Hän hakee liimapuikon ja ottaa toisen hylkäämistään paperimytyistä ja alkaa repiä siitä pieniä rosoisia paloja. Ne kiinnittyvät lipun ympärille. Aina toimintaympäristönsä tapahtumista hyvin tietoinen Vilkastus tuntuu nyt olevan aivan omissa maailmoissaan. Näen edessäni aidon flow:n; juuri tuolta näyttää, kun luovuus ja ideoiden onnistumisen tuoma ilo vievät ihmistä kuin virta.
– Valmis! Nyt tässä sataa lunta.

Hän tuo teoksen aivan kasvojeni eteen eikä sitten malta olla kierrättämättä sitä muidenkin piirtäjien joukossa. Robotin, oman perheen, käärmeen ja liukuportaiden piirtäjät ihailevat kuvaa ja esittelykierrosta säestävät piirrosta ihailevat vauuu-kommentit.

Vilkastus palaa luokseni. Katselen teosta. Olen nähnyt erilaisissa kädentaitojen foorumeissa kymmeniä Suomi 100-aiheeseen liittyviä, toinen toistaan hämmästyttävämpiä lippu-ideoita. Tämän tekijä on itse ideoinut piirroksensa, luottanut taitoihinsa ja toteuttanut mielikuvansa. Lopputulos liikuttaa; pelkistetty, tunteella tehty – omalla tavallaan juhlava. Jonkun silmissä se ei ehkä ole kovin kummoinen sommitelma, mutta näen sen nimenomaan hänen tekemänään. Se on täydellinen. – Sininen ja valkoinen. Niin monin tavoin arvokas.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

***

JOKO KÄVIT TYKKÄÄMÄSSÄ?


Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta. Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää-tekstit on koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!