KAUHEA SOTKU!

 

DSC02943
Kuva: Leena Ahtela

–Jaa-a! On tässä sitten kyllä teillä siivoamista – eikö nuo silput voisi jo tässä vaiheessa laittaa roskikseen… Haenkin sen heti teille, ja mitenkäs nuo liimapuikot, missä niiden korkit ovat? Autan teitä nyt vähän…
Puheeni kaikuu kuuroille korville. Nyt ei ehditä eikä haluta. Meneillään on todella tärkeää; ideoiden tuottamista, riemukasta oivaltamista, innovatiivista yhdessäoloa saman asian äärellä. Mutta tämä sotku!

Niin sanotussa keksijän pöydässä työskentely mahdollistaa ideoinnin ja ideoiden toteuttamisen tarjolla olevista (kierrätys)materiaaleista. Perustarvikkeina ovat aina sakset, liimapuikot, piirustustarvikkeet ja maalarinteippi. Avainasioita ovat itseohjautuvuus, yhdessä tekeminen, mielikuvitus ja ilo. Plagiointi tuntuu olevan sallittua – ja yhteisöllisyyden lujittamiseksi suorastaan suositeltavaa. Aikuista tarvitaan yleensä vain harvoin ja silloinkin lähinnä täyttämään materiaalitoiveita tai ratkaisemaan jokin tekninen ongelma. Niin, ja tietysti ihailemaan ja hämmästelemään aikaansaannoksia.

Jäätelötehtaan tuotantolinjalta onkin nyt valmistumassa jos jonkin näköisiä tuotteita. Innoittajana on tällä kertaa ollut askartelukirja. Tuotanto on ollut käynnissä jo toista tuntia. Valmiit kylmätuotteet on koottu yhdessä kaikkien nähtäviksi ”johonkin siistimpään paikkaan”. Jäljelle on jäänyt vain – aivan kauhea sotku.

DSC02950
Kuva: Leena Ahtela

 

Auto taas valmistettiin porukalla parin päivän aikana. Sitä kehiteltiin, testattiin ja paranneltiin. Maalarinteippiä, aaltopahvia ja pakkauslaatikko – autosta tuli rakentajatiimin mielestä hieno. Testiryhmä lähti heti koeajoon.
–Hei, kuulkaas; ei ennen mihinkään, ennen kuin nämä on siivottu. Täällä on kauhea sotku!

DSC02951
Kuva: Leena Ahtela

 

Kolmas työryhmä kehitteli ritarileikkiin liittyvää tarpeistoa. Päämateriaalina oli jälleen aaltopahvi. Varusteet otettiin välittömästi käyttöön enkä ehtinyt edes käydä tekijöille huomauttamassa sivutuotteena syntyneestä kauheasta sotkusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuva: Leena Ahtela

Meillä epäjärjestys on arkea. Tämä huokailu ja huomauttaminen kesken projektien on vain ikävä tapa, josta haluan päästä eroon. Miltä itsestäni tuntuisi tilanteessa, jossa testaan uutta jälkiruokareseptiä ja keskityn asiaan täynnä intoa ja onnistumisen iloa. Siinä kokeilun sivutuotteena syntyy monenlaista tiskattavaa, lajiteltavaa, tahraa ja takaisin kaappiin sijoitettavaa; kaaosta keittiössä. Ei se haittaa, koska uuden luominen vie mennessään. Mutta, kannustamisen sijaan perheenjäseneni kävisi yhtenään huomauttelemassa epäjärjestyksestä.
– On täällä keittiössä kauhean näköistä. Laittaisit nyt edes nuo omenankuoret roskiin…
Niin, ja mihinkään et kyllä lähde, ennen kuin tämä sotku on siivottu!

Eikö meille päiväkodissa sitten siivota omia jälkiä lainkaan? Kyllä ja ilman muuta. Siivoaminen ja minkä tahansa tehtävän jälkijärjestely on osa toimintaa. Siihen opitaan esimerkin ja käytännön kautta. Siitä pyritään tekemään mieluisa yhteisvastuullinen asia. Innostuneen tekemisen ja oppimisen esteenä se ei kuitenkaan saa olla.

Toisen työn arvostaminen siivousvaiheessa vaatii joskus hienotunteisuutta. Heitin tietämättäni auton pikkuruisen varaosan roskiin, josta teknikko kävi sen tuhahdellen pelastamassa. Jälleen; miltä minusta tuntuisi, kun huomaan, että joku heitti siihen jälkiruokaan vaivalla pursottamani suklaakoristeet roskiin. Selityksenä olisi sitten vain se työpöydällä vallinnut kauhea sekasotku.

DSC02956
Kuva: Leena Ahtela