JAKELUHÄIRIÖ

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tättähäärän lounastauko tuppaa olemaan pitkä. Hän osaa hidastaa elämäänsä – aina tarvitessaan. Energinen ja sanavalmis kolmivuotias viipyilee usein viimeisen ruokahaarukallisensa tai leivänkäppänänsä verukkeella seuraamassa myöhemmin ruokailuansa aloittavan ryhmän elämänmenoa. Saapuvien jono ja sen mukanaan tuoma tapahtumisen virta on kiinnostava; eskarilaisten lennokkaat jutut, viisivuotiaiden hassuttelu- tai kinastelutuokiot, mahdolliset ohitukset jonossa, ryhmäläisten keskinäiset pöytiin sijoittumiset, keittolautasen kallistumisen aiheuttamat siivoustoimet, vähälaktoosisen maidon annostelu, aikuisten työskentely ja heidän reaktionsa tapahtumiin… niin paljon ja niin pienessä ajassa. Vuorovaikutustapahtumat merkityksineen ja vivahteineen ovat kolmivuotiaalle vasta avautumassa. – Niin kuin sekin, että epäkohtiin voi itse vaikuttaa, kun vaan ne itse ensin tiedostaa.

Huomaan Tättähäärän viittilöivän innokkaasti pöydässään yleisen hälyn ja jonkinlaisen hämmennyksen keskellä. Tyhjille paikoille olisi kyllä tulijoita, mutta Tättä näkyy ohjailevan heitä muihin pöytiin. Hän on noussut polvilleen tuolillaan ja osoittelee pöydässä olevaa leipäkoria tuohtuneen näköisenä. Hän selittelee jotain määräilevään sävyyn ja läpyttelee käsillään viereisiä tyhjiä pöytäpaikkoja ikään kuin pitääkseen niissä varauksia yllä. Hän näyttää ylibuukkausta selittelevältä vastaanottovirkailijalta. On mentävä lähemmäksi kuullakseen mitä hän sanoo ja miksi hän ohjailee näin liikennettä omalla määrätietoisella tyylillään.

Tättähäärä näyttää kiihtyneeltä ja punakalta tapahtuman keskiössä. Asia taustoineen alkaa kuitenkin pian selvitä; Hän oli sattunut kuulemaan, että leipä on tilapäisesti loppunut koreista, ja uutta on tuota pikaa tulossa keittiöstä. Siinä kaikki. – Paitsi, että asia vaatii Tätän mielestä erityisjärjestelyä, tehokasta liikenteenohjausta ja ennen kaikkea kuuluvaa ja suorasanaista tiedottamista. Hän osoittelee yhä uudelleen pöytään pyrkijöille leipäkoria, jonka pohjalla on vain muutama murunen.
–Leivät on loppu! Kolissa ei oo leipää! Ette voi tulla tähän pöytään!
Hän toistaa kuulutuksensa oman syömisensä täysin unohtaen jokaiselle pöytään yrittävälle, kunnes saa itse ohjeen laskeutua tuolille ja syödä annoksensa loppuun. Hän rauhoittuu kuitenkin vasta, kun täytetty leipäkori asetetaan pöytään.

Mietin usein näiden pienten persoonien tulevaisuutta; onko heillä edessään hyvä ja täyteläinen elämä, löytävätkö he oman helposti oman paikkansa ja ennen kaikkea säilyykö heissä se jokin tietty pilkahdus, jonka jo nyt voi havaita? Ponnistaako Tättähäärä tältä nyt jo kantavalta kaikupohjalta kauas ja korkealle vai valitseeko hän vaikkapa lähivaikuttamisen slow life-polun?

Hän vie tyhjän lautasensa tiskikärryyn. Vilkaisee vielä ohimennen pöytiin. Hänen arjessaan näyttää olevan taas kaikki hyvin; leipää riitti sittenkin kaikille. Hän hymyilee ja ottaa pienen hyppyaskeleen mennessään – kuin pyydystelisi ajatuksissaan onnenhippuja.

 

PERUSPINGVIINI

Tässä pingviinin malli: vatsaosa pistelytekniikalla. Aukkoon liimataan saman muotoinen valkoinen paperi (jätä liimausvaraa). Sitten vain jäälautalle vaan seilaamaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA