EI OO TODELLISTA!

Kissa (4) makaa patjalla. Ympärillä hyörivät lajitoverit ja koira pitävät melkoista metakkaa. Patjan päällä lepäävän yli tassutellaan, peittoja asetellaan hänen koivilleen, kinastellaan ja neuvotellaan kovaäänisesti. Kissa palaa hetkeksi elävien kirjoihin.
– Olkaa hiljaa, ku tää kissa on kuallu!

Koira (4) reagoi tietoon vahvasti ja asettuu kissan viereen murtuneen näköisenä. Se silittelee lähes liikkumatonta olentoa ja kertoo olevansa surullinen. Se painaa korvansa menehtyneen rintakehälle ja ujeltaa hiljaa. Se tarkkailee myös kissan silmäluomia ja toteaa, etteivät ne liiku paljoakaan. Sillä aikaa muu seurue jatkaa hälinäänsä, ja yksi heistä raahaa vuoteen viereen pienen nojatuolin.
– Tähän voi sitte aina ku kualee ni tulla istumaan.
Tuolin testaajia on heti jonoksi. Edesmennyt kissakin hypähtää ketterästi vuoteeltaan tuolille. Hänen tilalleen patjalle asettuu heti pari elottomaksi julistautuvaa, joita koira käy tavoilleen uskollisena suremassa.

Kissojen ja koiran roolileikki elämän vaihtumisesta kuolemaksi – ja takaisin – jatkuu pitkän tovin. Leikki ympäristöineen on kuin huoleton ja turvallinen pesä käydä läpi suurta ja tuntematonta asiaa. Tapahtumaa toistetaan ja sille haetaan sävyjä: suru, lohdutus, empatia ja hellyys. Sille keksitään myös asian painavuutta keventävä ratkaisu: tuoli, johon voi kuitenkin palata elottomasta ja vielä niin käsittämättömästä olotilasta. Pidemmälle ei näillä kolmi- ja nelivuotiaiden toimijoilla oikein vielä ole välineitä asiaa viedä.

Tämän leikin seuraaminen on lumoavaa: Kuinka taitavasti he vähäisestä elämänkokemuksestaan ja -taidoistaan huolimatta käsittelevätkään yhdessä sovittua aihetta. Kuollutta arvostetaan ja häntä hellitään, suru näytetään, mutta ympärillä elämä – ja meteli – jatkuvat kaikesta huolimatta.

Kun ensimmäinen koiran surema kissa asettuu jo kolmatta kertaa tuolille, koira hermostuu. Se on käynyt läpi vahvan tunnetilan jo monta kertaa peräkkäin.
– Ei oo todellista! Kissa, sä et saa koko ajan tulla tohon tuolille ja sänkyyn takaisin. Ei niin voi olla kuallu!

Siinä se: Ei ole todellista. Hyvä niin. On vielä huoletonta, turvallista ja  aikuista liikuttavalla tavalla niin syvällistä. – Voi aina palata takaisin ja aloittaa alusta.

***

MUOVAILUVAHAGRAFIIKKAA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sydämellisesti
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ruuveja, muttereita…
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Värivaihtoehto
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Käytettyjä työvälineitä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Painele esineet kevyesti vahaan, irroita ne ja sivele värillä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lentävät lehdet kahta väriä käyttäen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tästä tulee varmasti kukkakuvio.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kukkiahan siitä syntyi.

Testasin muovailuvahan kaiverrusta. Kas tässäpä hyvä käyttötapa aikansa palvelleelle muovailuvahalle! Muovailuvahan laatu vaikuttaa jonkin verran lopputulokseen eli tiivis ja hyvin vahamainen koostumus antaa tarkemman lopputuloksen, mutta halpisvahastakin syntyy aivan kelvollista jälkeä. Miten olisi vaikkapa isänpäiväkorttien painaminen tällä menetelmällä?

Pyöritä muovailuvahasta pallo ja muotoile se sitten tasaista alustaa vasten sileäpohjaiseksi neliöksi, sydämeksi lehdeksi… Käännä pohjapuoli ylös ja asettele kevyesti painamalla valitsemasi esineet. Vahaan voi myös kaivertaa kuvioita, viimeistellä reunat loveamalla tms. Vain mielikuvistus on rajana tässäkin tehtävässä.

Paina vielä ennen värin siirtämistä vaha alustaa vasten, jotta pohja säilyttää tasaisuutensa.  Jos vaha on liian pehmeää, käytä sitä jääkaapissa tai jääkylmässä vedessä.

Irroita välineet ja maalaa ns. pullo- tai peiteväreillä pinta ja paina kuvio paperiin. Kokeilemalla löytyy paras painojälki. Peitevärejä käyttäessä sääntönä on vähän vettä ja paljon pigmenttejä.

Kuvat: Leena Ahtela

***

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)