MINÄ OSAAN!

Tämä on pieni ja arkinen tarina ohikiitävästä hetkestä – tai tällä kertaa se ei kiitänyt ohi.

Pienen (3) mielestä tämä on jännittävä hetki; mennään yhdessä käytävää pitkin lyhyessä jonomuodostelmassa. Heille kyllä kerrottiin mihin ollaan menossa, mutta hän ehti jo unohtaa sen. Pääasia, että mennään johonkin jonossa. Se tarkoittaa yleensä jotain uutta ja mukavaa.

– No niin, tämä on sellainen aikuisten kokoushuone. Täällä aikuiset puhuvat työasioita, mutta tänään me teemme täällä tehtäviä. Eikö olekin iso pöytä ja kivat pehmeät tuolit?
Pieni on vaikuttunut; loppumattoman pitkä pöytä. Ja tuolit – ne ovat todella isot, punaiset ja houkuttelevan näköiset. Heille kaikille kuudelle osoitetaan oma tuoli, jota hieman testattuaan he ovat valmiina tuleviin haasteisiin.
– Katsokaahan tänne, tässä tehtävässä on kaloja. Lasketaan yhdessä kuinka monta kalaa tässä kuvassa on. Aivan oikein: seitsemän…

Pieni on asettautunut polvilleen valtavalle tuolille ja ihastuu heti kaloihin. Hän kuuntelee ohjeen tarkasti.
– Nämä pienen pienet kaarevat osat ovat kalan suomuja. Seuraa kynälläsi niiden ääriviivoja näin. Kun olet sen tehnyt, voit värittää kalat.
Pieni ymmärtää ohjeen ja haluaa aloittaa välittömästi. Tämä on jotain, jota hän tietää osaavansa. Ensimmäinen kala on pian valmis ja hän haluaa näyttää sitä kaikille.
– Tässä, minä osasin!
– Hienoa! Teit sen hyvin.
– Minä väritän toisen. Minä osaan!
– Kyllä, sinä osaat. Jatka vain tehtävääsi.
Pieni on innoissaan eikä saa katsettaan nostettua saavutuksistaan. Käsi rapistelee kynävalikoimaa, ja hän vaihtaa sävyjä tuon tuostakin.
– Minä teen nyt toisen kalan. Minä osaan. Sitten teen monta monta monta…
– Hienoa. Voit tehdä aivan rauhassa. Muistetaan työrauha kaikille, eikö niin?
– Joo. Minä teen toisen kalan sinisellä. Tämä on hieno kala. Onko hieno kala, onko?

Pieni keskittyy ja huone hiljenee hetkeksi. Ahkerat ja innostuneet pisteviivojen seuraajat ja värittäjät etenevät kukin omalla tyylillään ja taidollaan. Pieni on selvästi heistä innostunein. Hän haluaa taas päivittää tehtävänsä etenemisvaiheen.
– Tein kalat. Minä osasin! Katso! Kolme, neljä, monta…
Hitaampitempoinen Pohdiskelija (4) nostaa katseensa ensimmäisestä huolella työstämästään kalasta ja tarkastelee hieman kärsimättömän näköisenä Pienen tehtävää.
– Joo joo, tiedetään. – Sulla on vaan menny tossa yhessä kalassa vähän yli.
Pieni etsii hämmentyneenä paperistaan kritisoitua kohtaa, mutta ei suinkaan lannistu huomautuksesta vaan vastaa Pohdiskelijalle silmät säihkyen.
– Nii. Minä osasin. Katso!

Mikään – ei mikään – vie Pieneltä tänään hänen osaamisensa iloa; olla tässä yhdessä muiden taitavien kanssa tekemässä jotain hyvin tärkeää hyväksyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Onnistumisen ilo syttyi yhtäkkiä ja sen arvo on siinä, että se kokemuksena voi kantaa vielä pitkälle. Minun tehtäväni on vaalia sitä, jakaa se hänen kanssaan ja olla läsnä hänelle juuri nyt. Varttuneemmat ja rutinoituneemmat ahertajatkin tuntuvat ymmärtävän nuorempaansa.
– Aika hienoja noi sun kalat. Ei se haittaa, jos sulla menee kynä vähän yli. Mullakin meni sillon, ku mä olin tosi pieni.

Pieni katsoo yhä kuvatehtäväänsä ihastellen ja huomaa sitten jotain puuttuvan. Hän keskittyy raapustamaan sivun alareunaan jonkinlaisia koukeroita.
– Mitä piirrät siihen? Teetkö kalalle ruokaa?
– En. Tässä lukee minä!
Arvokkaissa teoksissa on aina signeeraus.

 

***

MUOVITASKUMAALAUSTA

Tähän tehtävään käyvät hyvin parhaat päivänsä nähneet muovitaskut. Me teimme näin: Muovitasku leikattiin auki niin, että se oli kiinni vain yhdeltä sivulta. Paperiarkin (A4 tai vaikkapa ympyrän muotoiseksi leikattu) päälle tiputeltiin ns. pullovärejä pisaroittain. Peiteväritkin käyvät periaatteella paljon väriä ja vähän vettä. Paperi asetellaan muovien väliin ja sormin tai vaikkapa jollakin tarkoitukseen sopivalla esineellä levitetään värejä. Niiden leviäminen ja lopputulos on aina yllätys! Paperi poistetaan heti maalauksen valmistuttua muovien välistä.

Maalauksia voi tietysti ihailla sellaisinaan, mutta niitä voi käyttää esim. liitupiirustuksen taustoina. Valmiin teoksen paloittelu ja uudelleen sommittelu on myös yksi mahdollisuus. Oheiset kuvat kertovat lopputuloksesta.

Väriä pisaroittain paperille – tästä se alkaa.
Värit leviävät kahden muovin välissä.

 

Hehkua
Ympyröitä
Paloiteltu ja uudelleen koottu – melkein.
Kahdesta maalauksesta paloiteltu kokonaisuus

Kuvat: Leena Ahtela

***

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää on nyt koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos