ELÄMÄ – MUN ELÄMÄ

Hentoinen (4) viittaa; hänellä olisi pieni esitys meille siinä eteisen penkeillä ruokailua odotellessamme. Hän haluaa jonkun kaverin tuekseen. Vapaaehtoinen löytyykin, asettuu hänen vierelleen ja esitys alkaa.
– Tää on laulu. Meidän perheen elämä.
Hentoinen aloittaa ohuella äänellään kappaleen, joka säveltyy ja sanoittuu siinä samanaikaisesti. Sävel on hyvin polveileva eikä mitenkään helposti tarttuva.
– Elämää, on meidän perheeessää, aina vaan kun se oooooon, merkitsee, velii ja äitii ja isii…

Kuulijat katselevat häntä, jotkut epäuskoisesti jotkut ihastuneina, muutama pitelee epäkohteliaasti korviaan. Kyse ei näiden äänen säätelijöiden kohdalla voi olla melun välttelystä vaan paremminkin siitä, että laulu taitaa mennä niin sanotusti liikaa ihon alle.

Esitys saa aplodit ja Hentoinen palaa paikalleen. Hänen tukihenkilönsä vain ei heti suostu palaamaan penkille, koska nähtävästi kokee olleensa turhaa seisoskelemassa artistin vieressä. Hänet saatellaan hienovaraisesti takaisin tukikohtaansa. Koska kellään muulla ei ole esitettävää tällä kertaa, siirrymme hyvillä mielin ruokailemaan.

Elämän laulu jää kiehtomaan minua. Seuraavana päivänä varustaudun kynällä ja paperilla ja pyydän Hentoista kahdenkeskiseen juttutuokioon. Hän istahtaa minua vastapäätä pieneen korituoliin ja näyttää suhtautuvan uteliaasti ja innostuneesti siihen mitä tuleman pitää.
– Lauloit eilen niin kauniin laulun elämästä…
Hän korjaa heti muistikuvani hitaasti ja painokkaasti.
– Mun elämä! Sen laulun nimi on mun elämä.
– Niin. Aha. Minulla on tässä kynä ja paperia. Voisitko laulaa sen uudestaan, niin kirjoitan ne sanat muistiin?

Hän pomppaa vikkelästi tuolistaan ja aloittaa tehtävänsä saman tien. Sanat tulevat vaivattomasti ja jatkuvana virtana. Hän elää laulunsa mukana viittoen käsillään ja liikuskellen huoneessa kevyesti sinne ja tänne. Lumoudun, mutta yritän kirjata tekstiä minkä ehdin.

MUN ELÄMÄ

Elämä aiheuttaa sen,
rakastaa
isi ja äiti
ja veli
Perheen elämä aina sen saa.
Velli aamulla syödään.
Aina sen suuren saa siitä,
ja sitten tulee aurinko,
aurinko paistaa, kun syödään
sanoo isi ja äiti ja veli,
ja perhonen ja lintu,
sarvikuono ja kettu,
ja viikonpäivät.

Maailman elämä
se aina, kun sen saa.
Kaikkien värit!

Laulu ei tietystikään ole aivan sama kuin eilinen. Sanat saavat selvästikin lisäinnoitetta seinällä olevista eläinkuvista ja väreistä. Mutta kaikki tulee taas sydämen kyllyydestä, sen kuulee selvästi. Siinä kuvastuu onnellisuus, avoimuus ja hennosti hahmottumassa oleva käsitys elämästä ja maailman valtavuudesta.

Kiitän laulajaa tuokiosta ja hän hypähtelee takaisin kavereidensa pariin. Jään miettimään minkälaisen sanoituksen itse tekisin, jos aiheeksi annettaisiin elämäni/mun elämä? En tiedä, en edes kokeile, mutta paljosta kiitollisuudestani huolimatta tuskin yhtä huolettoman, kritiikittömän ja maailmaa syleilevän kuin juuri kuulemani ajatusten virta viestitti. – Näin kai sen kuuluukin mennä. Aivan niin kuin tämä pieni sanoittajakin aloitti: Elämä aiheuttaa sen.

***

LÄPIKUULTAVAA

Piirtoheitinkalvoille tai muulle läpinäkyvälle muoville syntyy liiduilla upeita värikokeiluja. Kalvot kiinnittyvät vaikapa ikkunaan teipillä, ja niitä voi asetella limittäin ja päällekkäin. Tässä muutama nopea kokeilu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuviot on leikattu piirtämisen jälkeen ja kiinnitetty ikkunaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lumiukot: Kaksi kalvoa sijoiteltu osittain päällekkäin ja kiinnitetty ikkunaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tulppaanit hehkuvat.

Kuvat: Leena Ahtela

***

Käyhän taas kurkkaamassa näitä Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA

Päiväkodin elämää on nyt koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos