PRINSESSA

Hän (4) ilmoitti heti aloittamispäivänään olevansa Oikea Prinsessa. Kävi pian selväksi, ettei kyse ole päivän tai kahden eläytymisestä vaan pysyvämmästä statuksesta. Jo hänen olemuksensa antaa viitteitä arjen yläpuolella kulkemisesta; arvokas ryhti, hiuskoristeiden runsas määrä ja hameiden liehuvaiset helmat. Suurimman vaikutuksen tavalliseen tasavaltalaiseen tekee kuitenkin hänen puheensa; äänen rauhallinen sointi ja sanojen huoliteltu artikulointi vangitsevat kuuntelemaan. Kiinteä katsekontakti – sekä tarvittaessa pinsettiote kuulijan hihasta – taas pitävät huolen siitä, ettei kuuntelutilanteesta lähdetä kesken vaikkapa kohti kärsimättömien kansalaisten vessasta kantautuvia pyyhkimään-huutoja. 

Prinsessuus on sisäsyntyistä; sitä joko on tai ei ole prinsessa. Ominaisuudet ilmenevät jo varhaisvuosina.  Kyse ei ole ainoastaan sadunhohteisista myyteistä: herkkyydestä, kiltteydestä, oikullisuudesta tai ylevyydestä. Päivitetyllä Ruususella, Kultakutrilla tai Tähkäpäällä on tunneälyä, hyvä itsetunto, johtamis- ja organisoimistaidot sekä kyky tiedostaa ja kyseenalaistaa asioita – joskus hyvinkin kuuluvasti. Timanttina kruunussa on taito tarttua hetkeen, iloita ja nauttia elämästä sen kaikissa – myös mattapintaisissa – pinkin sävyissä.

Prinsessa istuu tyynenä kampaamoleikin asiakkaana.  Vuotta vanhempi kampaaja ahertaa papiljottiensa ja pinniensä kanssa. Frisyyrin malli on yhdessä valittu rispaantuneesta mallikirjasta.  Jonkin ajan kuluttua kampaaja julistaa tyytyväisenä kampauksen valmiiksi. Ulkopuolisen silmin mitään oleellista muutosta ei kutreissa ole tapahtunut. Prinsessa tuijottaa peilikuvaansa ja sitten kampaajaa. Hänen poskiensa ruso sävyttyy tummemmaksi. Ja vielä tummemmaksi. Hän ponnahtaa tuolistaan, siirtyy nojaamaan seinään ja valuu sitä pitkin velttona lattialle. Kampaaja on neuvoton. Lattiatasosta kuuluu sähisevä asiakaspalaute:

– Sä pilasit mun tukan!

Vesi kimmeltää Prinsessan silmissä. Kampaajan alahuuli alkaa väristä. Kampaamo on suljettava tilapäisesti. Osapuolet saatetaan pöydän äärelle saamaan kriisiapua.

Entä se satu prinsessasta, joka tunsi herneen lukuisien patjojen läpi?  Ei se ole satua; oikean prinsessan tuntoaisti on tänäkin päivänä hyvin herkkä; olemattomin sauma saattaa ärsyttää ja antaa aihetta draamaan.  Myyteistä voidaan jättää jäljelle myös mieltymys ylellisyyteen, kimallukseen ja hörhelöihin. Kainous, hentoäänisyys ja avuttomuus sen sijaan voidaan unohtaa. Niiden tilalla on omatoimisuus, rohkeus ja osallistuminen. Tällainen päivitetty prinsessa taipuu tarvittaessa vaikka rallikuskiksi. Ja vielä, kirsikkana kakussa, Prinsessalla riittää aitoa empatiaa kaikille – silloin, kun se hänelle sopii.

Prinsessa nauttii lounashetkestään iloisesti rupatellen. Hänen lihapyörykkänsä ovat vielä lautasella, kun muu seurue alkaa siirtyä valmistautumaan päivälevolle. Lopulta hän saa syötyä, mutta haluaa vielä näkkileivän. Kyse on selvästikin ajan pelaamisesta.

– Eiköhän jätetä leipä toiseen kertaan.

Tuttu värimuutos hänen kasvoillaan ja pinsettiote hihassani. Lähes kuiskaavaksi muuttuneella äänellä huolella valitut sanat alkavat putoilla, yksi kerrallaan.

– Nyt.Tehdään. Niin. Että. Mä. Syön. Tän. Näkkärin. Ensin.

Hän nakertelee leipäänsä kiireettömästi ja kaivelee ajatuksissaan pikkusormellaan margariinia sen koloista nauttiakseen sen erikseen. Kaikki tuntuu olevan nyt hyvin. Sitten hän havahtuu ja puhelee lempeästi.

– Kyllä sä voit mennä auttamaan muita lapsia. Mulla kestää kauan ku mä syön tän leivoksen.