HUIPULLA TUOKSUU

Hentoinen (4) tulee tuohtuneena kertomaan havainnostaan.
– Toi uut tyttö ei pidä vettan ovea kiinni, ku te käy pittalla!
– No eihän sen nyt niin väliä ole. Joistakin lapsista on mukavampi olla siellä kopissa, kun ovi on auki.
Hentoinen vetoaa kuitenkin närkästyneenä yhteisöllisyyteen.
– Mutta kaikki muut vanhat ryhmäläitet pitää oven kiinni.
– Niinkö olet huomannut? Annetaan silti jokaisen itse päättää asiasta, eikö niin?
Hentoinen jää naulakkopaikalleen mietiskelemään asiaa tyytymättömän näköisenä.

Uusien, nuorempien lasten ryhmään siirtyminen on ”isoille”, noin nelivuotiaille merkityksellinen asia. He kyllä auttavat ja opastavat innokkaasti uutukaisia arjen käytännöissä, mutta ovat toisaalta hieman mustasukkaisia tulokkaiden saamasta hellittelevästä ja pehmeään sopeutumiseen saattelevasta huomiosta.

Konkarien näyttää olevan myös vaikeaa ymmärtää ryhmässä sovittujen yhteisten sääntöjen laiminlyöntiä tai suorastaan niistä piittaamattomuutta; jonohan on jono, vain viittaamalla saa aamupiirissä puheenvuoron, kädet pestään itsestään selvästi ennen ruokailua, toisten leikkejä ei missään tapauksessa häiritä… Sanomattakin on selvää, että heidän omalla kohdallaan pikku poikkeamiset sallitaan.

Isona olemisessa on tietysti hyvät puolensa. On ihanaa paistatella nuorempien (3-vuotiaiden) ihailun valokeilassa: Kas näin puen päälleni, luettelen eläinkirjasta asioita, paloittelen perunani veitsellä, tunnistan kirjaimia. Kas näin autan sinua pienokainen lenkkareittesi tarrahihnoissa, muistutan laittamaan käden suusi eteen kun yskit ja saattelen sinut empaattisin elein aikuisen luo, kun ikävöit äitiäsi tai isääsi – mutta ei siinä sylissä tarvitse koko päivää istua.

On hieno kokemus huomata osaavansa asioita ja olla jossain porukassa se isompi ja taitavampi. Tuntuu hyvältä olla hyödyksi ja opastaa tietämätöntä ja itse ponnistaa yhä ylemmäs kohti uusia haasteita. Ylipäätään on hienoa osallistua tottuneesti ja olla tarpeellinen!

Taakse jäänyt on nyt viimeistään taakse jäänyttä. Hentoinen istuu eteisen lattialla vaatekasansa keskellä.
– Puehan nyt.
– En mä oikein voi, ku täällä haitee.
– Mikä täällä nyt niin haisee? Ei minusta mikään erityisesti.
– Kyllä täällä haitee. Kakka.
– Mistä se haju nyt tänne tulee?
Hänen äänessään on lievää kyllästymistä ja ärsyisyyttäkin.
– Tuolta ovetta, käytävältä. Piänten puolelta!

***

SELLERIRUUSUT

Varsisellerillä saa koristeellisia painojälkiä aikaan – vaikkapa ruusuja. Käytä kasvin tyviosaa ja täydennä tarvittaessa muotoa maalarinteipillä kiinnitetyillä ylimääräisillä varsilla. Tarkista, että leikkauspinta on tasainen ja maala se vaikkapa sormiväreillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Varsisellerin tyviosa tasattuna
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Syksyisiä sävyjä niitä liikaa sekoittelematta
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valmiita painojäljet
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
… ja vielä muutama lehdykkä

Kuvat: Leena Ahtela

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)