AVAINSANOJA

Tunnen oloni luontevaksi roolihahmossani; minut nimettiin leikissä päiväkodin hoitajaksi.
– Nyt nää tuo lapset sulle hoitoon.
– Ahaa. No huomenta, mitä teille tänään kuuluu?
– Hyvää vaan. Ota tää lapsi nyt syliin ja hoida sitä.
Syliini työnnetään nukke toisensa jälkeen. Niitä asetellaan mukaviin asentoihin ja niille vilkutellaan ja lähetellään lentosuukkoja. Minua katsotaan lähdön hetkellä merkitsevästi kuin varmistukseksi hyvästä hoidosta.

Kaksi äitiä ja kaksi isää kiiruhtavat töihinsä. Pitelen huomaani uskottuja pikkuisia sylissäni, laulelen ja jutustelen niille. Vanhemmat häipyvät kuka mihinkin; ajetaan pyörällä toimistoon, lennetään Lantsarotelle, huristellaan bussilla työpaikkaan, hoidellaan tärkeitä  asioita. Sitten alkaa puhelinrumba.
– Nyt tää soittaa sille päiväkotiin. Onks se vauva ollu kiltisti? Sillä on nuha. Niistä sitä paperilla. Anna sille lääkettä jalkaan. Heihei!
– Itkeeks mun vauva siellä vai nauraa?
Soittoja tulee siihen tahtiin, että perustehtäväni suorittaminen alkaa olla vaikeaa. Vakuuttelen kaiken olevan kunnossa ja että täällä voidaan oikein hyvin. Toinen äideistä on hyvin topakka kauppakassi kädessään.
– En nyt hae tänään. Oon kaupassa. Moikka!

Touhua ja kuhinaa, kiireistä arkielämää, kännyköiden räpläystä. Jonkin ajan kuluttua ilmoitan, että päiväkoti alkaa kohta mennä kiinni ja että lapset voitaisiin jo tulla noutamaan. Paluuliikenne alkaa.
– Onks mun vauva ollu kipee? Se osaa jo lukea ilman kirjaa. Anna sille lelu.
– Mä otan mun lapsen syliin. Vauva, anna äidille suukko. Tälle pitää laittaa vaippa. Me mennään nyt ja heippa huomiseen!  Vauva, sano käsiheipat!

Vähemmän kiireinen isä tulee viimeisenä.
– Mikä näistä oli mun vauva? Mä otan tän, kellä on villahousut.
Näyttää siltä, että jossain on tapahtunut laskuvirhe, koska yksi lapsi jäi hakematta.

Leikki on peili; se peilaa opittua, omaksuttua, mielikuvien lentoa – ympäröivää elämää. Nämä vuoropuhelut ovat meille kaikille leikkiin osallistujille merkityksellisiä kokemuksia. Kasvattaja voi poimia niistä oleellisimmat asiat. Tämän leikin avainsanoja voisivat olla päivähoito, varhaiskasvatus, hoiva, syli, luottamus, huoli, kasvatuskumppanuus, työelämä, vanhemmuus – ja kiire sekä kännykkä.

Vähemmän kiireisellä isällä on asiaa.
– Mä jätän tähän pöydälle nää. Mä meen nyt pissalle ja pukemaan.
– Niin mitkä jätät?
– Sen paperin, missä lukee koska tää lapsi tulee tänne aina. Ja tän kukan.

Siinä ne ovat vierekkäin pöydällä: näkymätön hoitovuorolista ja leikissä rullaantunut silkkikukka. Kaksi tärkeää viestiä. Huutelen lämpimät  kiitokseni isän perään eteiseen.  Asettelen kukan muovipurkkiin ja sammuttelen leikkihuoneen valot.  Ylijäämävauvasta huolimatta minulle jäi tunne, että suoriuduin melko hyvin tästä minulle osoitetusta luottamustehtävästä.

***

TISKIHARJATAIDETTA

Jouluinen tai talvinen kranssi syntyy hetkessä tiskiharjalla maalaamalla. Piirrä viitteellinen ympyrä kartongille. Kasta tiskiharjan kärkiosa ns. pulloväriin (sormiväriin), tee ensin painallus paperille (ylimääräisen värin poistamiseksi) ja aloita kranssin muotoileminen painallus kerrallaan. Koristeiksi voit lisätä ”marjoja” sormella painamalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Joulun väreissä
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lähikuva

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valkoista ja kultaa – miksei?

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA

Päiväkodin elämää on nyt koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on nyt saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena. Päiväkodin elämää sopii vaikkapa joululahjaksi kaikille pienten arjesta kiinnostuneille.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos

Kuvat: Leena Ahtela

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)