PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ

Pöydän pintaan on ilmestynyt liiduilla ja ilmeisen rennolla otteella piirretty laaja-alainen viivavyyhti – sellainen croquis-tyyppinen pikanäkemys. Taitelijakin on tiedossa; piirtämisellä on monta ”mä en ainakaan sitä piirtänyt”-todistajaa, jotka kertoivat Ehtiväisen (4) olleen tällä kertaa asialla.

Pyydän taitelijan teoksensa ääreen ja kyselen syytä pöytään piirtämiselle. Paperiakin kun olisi ollut siinä aivan vieressä käytettävissä. Muistutan myös, että tästä samasta asiasta olemme keskustelleet aikaisemminkin. Hän vastailee hyväntuulisesti.
– Joo piirsin. Kynät meni ympäri näin. Paperi putos lattialle.
– Tiedätkö, että on aika kova homma puhdistaa pöydästä nämä jäljet?
– Joo. On. Mä meen nyt pukemaan. Meen ulos.
– Kuka tämän pöydän sitten puhdistaa?
– Sinä voit. Mulla on kuuma.
Toppuuttelen hänen lähtöään ja ehdotan, että piirtäjä itse ryhtyisi työhön. Hän epäröi hetken, mutta suorastaan innostuu ehdotuksestani saadessaan kostutetun siivousliinan käsiinsä. Alkaa koko kehon energiakapasiteettia hyödyntävä rytminen jynssäys.

Hän katselee työnsä lomassa ikkunasta ulos ja kertoo havainnoistaan, välillä taas ihailee pöydän haalistuvaa kuviota. Lopuksi hän pyytää apua sitkeimmän jäljen hävittämiseen. Autan mielelläni ja ihailemme molemmat tyytyväisinä lopputulosta.

Jotenkin minusta tuntuu, että nyt olisi hyvä hetki avata tätä syy- ja seurausasiaa vähän enemmän. Tiedän Ehtiväisen filosofisen ajattelutavan ja vien siksi keskustelumme vähän ylemmälle käsittelytasolle.
– Mitä arvelet, oppiiko ihminen mitään siitä, kun hän ensin sotkee ja sitten joutuu siivoamaan tekemänsä sotkun?
– Joo-o. Ihminen oppii.
– Opitko sinä jonkun asian?
– Joo-o. Opin.
– Minkä?
– No, että en piirrä enää tähän pöytään.
– Hienosti ajateltu! Pöydän pinnat eivät ole piirtämistä varten.
Hän katselee ympärilleen ja alkaa yllättäen jatkaa puhettaan ilman lisäkysymyksiäni. Seuraa luettelo pöytään piirtämistä korvaavista toiminnoista.
– Otan leekoja, otan hama-helmiä, otan eläinkorin, otan pelejä…

Nitistinkö hänen taideinnostuksensa? Ja onko tällaisesta ”sinä siivoat kun kerran sotkitkin”- kasvatustavasta yleensäkään mitään hyötyä? Ehtiväinen jatkaa monotonista ja monipuolista aktiviteettiluetteloaan.
– Menen kotileikkiin, menen majaleikkiin… ja piirrän vaan toiseen pöytään.

Olin juuri pehmentämässä näkökulmaani ja sanomassa, että paperille voi aina piirtää, kun havahdun tuohon hänen esittämäänsä viimeiseen vaihtoehtoonsa. Ehtiväinen vilistää jo eteiseen ja jättää minut vastaamaan itse omiin kysymyksiini; Ei, en nitistänyt hänen sisäistä taiteilijaansa. Entä oppiko ihminen mitään? En tiedä. En todellakaan tiedä.

///

VAIN RUOHO ENÄÄ PUUTTUU

Tässä kolme helposti toteutettavaa klassikkoa pääsiäisruohon tai -ohran kylvöön; maitotölkki, viilipurkki tai laakea (muovi)astia; jokaiselle uusi habitus.

Maitotölkistä tuunattu ruohoastia

Maitotölkki leikataan halutun korkuiseksi. A4-arkin pitkä sivu riittää juuri sopivasti purkin ympärille. Jätä vielä paperiin pari kolme senttiä hapsutusvaraa yläreunaan. Koristele ja kiepauta nauha tai naru purkin ympärille.

Suurenna viilipurkin päällyksen malli niin, että korkeus on 5,5 cm. Pienetkin osaavat liimata värikkäitä koristehippuja purkin kylkeen.

Päällystetty viilipurkki
Päällystetty viilipurkki
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Suurenna  viilipurkin päällyksen malli niin, että korkeus on 5,5 cm. Leveyteen riittää juuri sopivasti  A4-arkki.

Soikea (tai muun muotoinen) astia: Leikkaa irrallinen koristepanta kartongista. Sormivärillä painetut peukalonjäljet muuttuvat tipuiksi, kun niihin lisätään jalat, nokat ja silmät.

Soikea muovinen kertakäyttöastia sai koristepannan.

Mukavia pääsiäisaskartelutuokioita! – Ja hei, käyhän kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja; tykkäämällä pysyt menossa mukana. 🙂

Tämänkertaiseen blogitekstiini liittyviä aiempia postauksiani:

Pääsiäisaiheinen maalaus/askartelu (Hei, me välitetään!)

Taiteilijan näkemys (Varikon kutsu) 

Taiteilija