ESITYS

Hentoinen (4) jakelee nurmikolta keräämiään kasvin lehtiä pääsylippuina. Lippuja on rajoitettu erä, kolme tai neljä, ja niiden saajille kerrotaan vain, että kyseessä on kiviesitys. Olen yksi onnekkaista; meidät istutetaan katoksen penkille tarkassa järjestyksessä –  uteliaisuuden paikalle ajamien liputtomien kanssa.
– Tä ittut tähän. Mee vähän lähemmät. Ja tinä tiirryt tähän penkille.

Säätäminen jatkuu jatkumistaan, ja yleisö alkaa käydä levottomaksi.
– Jokohan se esitys nyt alkaisi? Meidän ruoka-aikakin on pian…
Nyt esiintyjä lähestyy yleisöä kädessään nyhtöpuntti valkoapilaa, josta hän jakaa meille kukan – hitaasti ja yhden kerrallaan tarkistaen samalla jokaisen kukinnon huolellisesti.
– No nyt tää etityt alkaa! Kattokaa tänne kaikki!

Hentoisella on molemmissa käsissään kivi. Hän pyörittelee kiviä ajatuksissaan – tai ehkä hän keskittyy alkavaan esitykseensä. Todellinen syy käy pian kuitenkin selville: hänellä ole minkäänlaista suunnitelmaa ohjelman rungoksi. Tästä on siis tulossa improvisaatio. Juuri, kun ensimmäinen katsoja on lähdössä takaisin hiekkalaatikolle askareisiinsa, Hentoinen pudottaa toisen kiven kädestään ja rullaa sitä hetken lenkkarinsa alla. Hän poimii sen takaisin käteensä, mutta yleisön ilmeistä voi päätellä, että temppu ei erityisesti sävähdyttänyt­ – yleisö haluaa enemmän. Esiintyjä keksiikin jotain: Hän päättää osallistaa katsojansa ja tuoda estradille interaktiivista meininkiä.

– Kuka haluaa tulla arvaamaan?
Rohkea katsoja astuu Hentoisen eteen ja saa tehtäväkseen arvata kummassa kädessä toinen kivi on. Avustaja ei arvaa oikein, koska esiintyjän molemmissa käsissä oli kivi eikä juuri se arvattu kivi ollut kyseinen kivi, joten… Yleisö ei vieläkään lämpene.

Tapahtuu jotain, joka liikuttaa minua. Noin kymmenpäisen yleisön joukossa istuu Ujo (4). Hän välttelee yleensä esillä oloa ja toimii mieluummin ryhmän tarjoamassa suojassa. Nyt hän kuitenkin viittaa ja pääseekin Hentoisen kuuluttamaksi vapaaehtoiseksi esiintyjäksi.

Ujo on juuri sellainen lapsi, jota monet meistä kasvattajista ja muista häntä ympäröivistä ihmisistä haluaisi niin kovasti reipastuttaa. Ujous on kuin hoitoa vailla oleva diagnoosi, ja hoidoksihan riittää: Ole reipas, nyt reippaasti, reipastupas vähän, puhu nyt… Tällainen hiljainen toimija jää usein salaisuudeksi, jos tarjolla ei ole aikaa, turvallisuutta, ymmärrystä ja hyväksyntää antaa toisen kasvaa omaksi arvokkaaksi itsekseen – meteliä pitämättä.

Mikä tuossa Hentoisen jutussa on nyt se juju, joka saa Ujonkin haluamaan esiintymään? Ei mikään – tai vain se, että Hentoinen ei tee mitään erityistä eikä jätä kaikkea sen varaan, että halukkaita estradille ei löydy. Tämähän on turvallinen ympäristö kokeilla asioita. Ujot ihmisetkin rohkaistuvat usein pakottomassa tilassa.

– Mä näytän mitä tä voit tehlä.
Hentoinen heittää toisen kiven Ujolle ja Ujo taas sen takaisin Hentoiselle. Kiven heittokaaren pituus on noin 15 senttiä. Temppu onnistuu ja yleisö antaa aplodit. Ujo menee paikalleen – hymyillen. Hentoinen laajentaa repertuaariaan nakkelemalla kiviä katoksen korkeutta kohti. Niiden alas putoileminen todetaan kuitenkin liian vaaralliseksi. Suurin osa yleisöstä häipyykin tällä syyllä. Ujo lähtee viimeisten joukossa sen näköisenä, että olisi halunnut vieläkin esiintyä – omana itsenään.

***

SYYSKETJU

Valkoinen suodatinpussi on mainio maalauspohja. Paperi on sitkeää ja antaa väreille läpikuultavuutta, ja ne myös sekoittuvat hieman toisiinsa.  Tämän syysketjun lehdet maalattiin peiteväreillä käyttäen vettä niukasti. Tulos täydennettiin myös kääntöpuolelta ja töpöteltiin maalia valkoisille alueille. Värejä voi syventää myös sivelemällä kuivuneet lehde Erikeeper-vesi-seoksella.

Ketjuun voi lehtien lisäksi koota monenlaisia asioita: käpyjä, helmiä, mehupillin pätkiä, nappeja, tammenterhoja jne. Tässä ketjussa käytettiin metallilankaa, mutta monenlaiset nauhat ja nyörit tietysti käyvät.  Lisäksi pujoteltiin mutkitellen värjättyä pastaa. Värjäämiseen ohjeet löytyvät seuraavassa  blogipäivityksessä.

Valmis ketju kiinnitettiin lopuksi oksanpätkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Leikkaa pussit yhdeltä sivulta ja pohjasta auki. Maalaa vettä säästäen ja kokeile myös paperin laveerausta ensin vedellä. Väriä voi myös lopuksi tiputella tai roiskia maalauksen tehosteeksi.
Lisäkoristeet kiinnitettiin taittelemalla metallilankaa mutkalle. Lehdet kiinnitettiin liimaamalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Värit valoa vasten

Kuvat: Leena Ahtela

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)