TÄYDELLINEN KUVA

Kuva on valmis. Pyydän tekijää vielä katsomaan sitä hieman kauempaa ja arvioimaan tämän kahdenkeskisen piirtämissession lopputulosta. Hentoinen (4) ei pidättele onnistumisen iloaan; hän hymyilee ja näyttää suorastaan ihastuneelta.
– Te on minä! Te on hiano!

Pääjalkaiskauden taakseen jättänyt Hentoinen on aloittanut omakuvansa piirtämisen tutkimalla peilin kautta hahmoaan osa osalta. Havainnot hän on nimennyt ja kuvannut ne sitten paperille omalla tyylillään: pää on pyöreä, kaksi silmää, nenä ja suu – ne piirtyivät helposti. Korvat, kaula ja hartiat vaativat jo hieman enemmän harkintaa ja sijoittelun suunnittelua.

Korvalehden venkura muoto ihmetyttää taitelijaa, ja hän päätyy kuvaamaan kaksi eri vaihtoehtoa: toisen ylöspäin ja toisen alaspäin. Silmien väri taas vaatii tarkempaa peilaamista ja yläluomen nostoa sormin, jotta koko värialue tulisi näkyviin. Ja ne sormet – ne lasketaan vielä kertaalleen ennen ikuistamista. Hentoinen saa lopputulokseksi viisi per käsi, mutta ei suostu vähentämään ainuttakaan piirroksensa kuudesta. On taiteilijan oikeus nähdä asiat omalla tavallaan.

Nämä kolmi- ja nelivuotiaiden omakuvat ovat koskettavia. Ne hymyilyttävät lähes aina. Miksi? Ehkä niissä on sellaista otetta ja varmuutta, mikä sitten valitettavan usein jossain vaiheessa häviää ja tilalle tulee yleinen emmä osaa piirtää ainakaan ihmistä -asenne ja tää on ihan huono piirustus -jargonia. Näissä omakuvissa sen sijaan oleelliset asiat ovat vielä tuotu esiin kursailematta ja hyvinkin luovia ratkaisuja käyttäen niin, että ne väkisinkin liikuttavat ja hämmästyttävät aikuista. Ne osuvat suoraan hyvän mielen hymykeskukseen.

Kuva alkaa olla valmis. Tai ei sittenkään; Hentoinen avaa vielä suunsa peilille ja huomaa unohtaneensa piirtää hampaat. Hän toteaa niitä olevan tosi paljon. Niin, ja silmäripset puuttuvat! Hänen keskittymisensä alkaa kuitenkin herpaantua, joten vain toinen silmä saa ripset. Ja siinä istuessaan ja piirrostaan katsoessaan hän vielä jaksaa lisätä nenään pienet yksityiskohdat.
– Hieraimet on nenättä.

Arvioituaan kuvansa hän pyrähtää leikkeihinsä ja jättää sen pöydälle hymyämään arvoituksellisesti. Totta, se on hieno. Se on täydellinen sellaisenaan niitä viime hetken piirtoja myöten – siinä on sieraimetkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

***

RISTINOLLAA VAIKKAPA ISÄNPÄIVÄLAHJAKSI

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ristinolla-peli pakattuna
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maalarinteipillä tehdyt rajaukset ristikkoon
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kivinapppuloiden pelialusta toimii samalla niiden säilytyspussina.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Toinen vaihtoehto on tehdä alusta vaikkapa hapsutetusta kangaspalasta.

Tämäkin idea piti kokeilla; ristinolla-peli kätevästi niin, että säilytyspussi toimii peli-alustana. Ja kierrätys tietenkin kunniaan, joten pelinappulat valmistuvat maitopurkin korkeista tai litteistä kivistä ja pussukka esim. ylijäämä- tai mallikankaista. Vaihtoehtoisesti pelialustan voi tehdä vaikkapa pahvista, vanerista tai reunoistaan  hapsutetusta kankaasta (jos ompelun ei ole mahdollista).

Maalasin ruudukon akryylimaalilla ohutta sivellintä käyttäen. Käytin rajauksessa apuna maalarinteippiä. Pienten suurpiirteisempi kädenjälki voisi kuitenkin tulla hyvin esiin, kun he piirtävät tarvittavat viivat maali- tai merkkaustussilla apuviivoja tai -merkkejä pitkin. Viivoittimen leveyttä (esim. 4 cm) voi käyttää apumittana ruudukkoa piirrettäessä. Kovalla alustalla voisivat myös askartelutikuista liimaamalla muodostettu ruudukko toimia.

Pieni apurini teki korkkeihin (5 ristiä ja 5 nollaa) merkinnät, ja tehtävä tuntui olevan mieluisa. Tämän kädentaitotehtävän toteuttamisessa on lukemattomia mahdollisuuksia – eipä muuta kuin ideasta kiinni ja edelleen kehittelemään!

***

Kuvat: Leena Ahtela

Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.