Tunnustus

 

Magneettikuulat! Pyöreitä, painavia, viileitä, sileitä. Pieni pyörittelee niitä käsissään hetken ja alkaa sitten liittää niihin pätkiä. Miten ihmeessä ne vetävätkin noin toisiaan puoleensa!  Nips ja naps.

– Mulla on näitä kotona.

– Niinkö, samanlaisiako?

– Joo-o.

– Kiva. Ilmankos osaatkin niistä noin taitavasti rakennella.

– Joo-o. Mulla on näitä monta kotona.

– Saitko ne synttärilahjaksi?

– Ee-en.

–  Joululahjaksi?

– Ee-en. Otin täältä.

– Otit, päiväkodistako?

– Joo-o.

– Ja veit kotiin?

–  Joo-o. Taskussa.

– Mutta eihän täältä noin vain voi viedä leikkitavaroita kotiin, eihän?  Hän nyökyttelee innostuneesti.  Avaan hänelle hieman omistusoikeuden juridiikkaa; Päiväkodin tavarat kuuluvat päiväkotiin ja kodin tavarat kotiin. Ei voi viedä ilman lupaa.  Eikö niin?

– Jo-o. Ei.

– Kuinka monta kuulaa veit kotiin?

– Näin monta. Hän nostaa etusormensa ja peukalonsa. Lisää sitten laskuriinsa toisen käden sormet.

– Kahdeksan?

–  Joo-o. Monta!

– Kuule, ne täytyy tuoda takaisin. Eikö niin? Puhutaanko tänään äidille ja tuot sitten ne takaisin huomenna?

–  Joo-o, hän vastaa iloisena. Mä puhun äidille! Hän suorastaan innostuu.

– Mutta oli hyvä, kun kerroit.

– Joo-o. Nyt mä kerron sulle yhdestä krokotiilista… Hän haluaa vaihtaa puheenaihetta.

Niin avoin ja niin – vilpitön.  Mitä tällaiseen tunnustukseen voi sanoa?  Kantaa on kuitenkin otettava ja opetettava napakastikin omistuksen rajat.  Mutta kun hairahdus tapahtuu, Pienen pitää voida tunnustaa turvallisesti. Avoimuutta täytyy vaalia ja keskustelukanavat pitää kunnossa. Siitä se lähtee – Pienen oikeudenmukaisen arvomaailman rakentuminen, pala palalta. Nips ja naps.

 

2 vastausta artikkeliin “Tunnustus”

  1. Todella ihana kirjoitus! Olen itsekin lastentarhanopettaja ja tehnyt aikoinaan kandidaatin tutkintoni lasten moraalin kehittymisestä ja oikeudenmukaisuudesta. Tässä kirjoituksessa kiteytyy juuri siinä oleellinen aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksen merkitys. Pienikin lapsi on usein tietoinen säännöistä mutta ei aina osaa soveltaa niitä eikä aina löydä kodin ja päiväkodin sääntöjen eroja. Tärkeää on juuri se, että aikuinen on kärsivällinen ja ymmärtää. Siihen kun aina itsekin pystyisin. Olet niin oikealla alalla ja ihanaa että löysin blogisi, tulen seuraamaan tätä varmasti! Iloa kevääseen!

  2. Kiitos aihetta lisää avaavasta kommentista! Olen samaa mieltä tuon ymmärtämisenkin suhteen; kun siihen aina pystyisi. Tervetuloa blogini lukijaksi ja ihanaa kevätaikaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.