TYLSÄÄÄÄ

Pieni (5) on aamun ensimmäinen. Vilkutettuaan vielä ikkunasta äidilleen hän jää jotenkin eksyneen näköisenä seisomaan keskelle huonetta.
– Haluaisitko tehdä jotain? Luettaisiko yhdessä sitä eilistä kirjaa? Entä jokin peli?
Kaikkiin ehdotuksiini saan vastaukseksi pään puistelua.
– Tuletko syliini?
Nyökkäys. Istumme siinä pitkän tovin aivan hiljaa omiamme mietiskellen. Silittelen hänen käsivarttaan ja hän käpertyy tyytyväisenä yhä pienemmäksi lämpimäksi keräksi. Me molemmat tunnumme olevan samaa mieltä; joskus voi vain olla.

Mietin miksi perusoletukseni – hieman liioitellen, mutta silti aika usein – on, että lapset haluavat jatkuvasti olla aktiivisia ja toimeliaita. Tulkitsenko paikoilleen jääneen, ajatuksiinsa vaipuneen tai muuten vain paikalleen pysähtyneen lapsen olevan jotenkin onneton, tylsistynyt, väsynyt tai vähintään tulossa kipeäksi?

Sitä kuuluisaa tylsäähän toki löytyy arjestamme päivittäin: Haahuilua ja mitä mä tekisin, ei oo mitään tekemistä, mä oon jo noi kaikki tehny… Tekemistä ja mahdollisuuksia uusiin elämyksiin päiväkodissa löytyy todellisuudessa kyllä runsaasti, eikä aktiviteettien määrän lisääminen poista ajoittaisia tylsyyden tunteita. Päinvastoin, syntyy ylitarjonnan turbulenssi, joka ei johda mihinkään – ei ainakaan suoranaisesti mihinkään kasvua ja kehitystä tukevaan.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä lasten tulee saada tylsistyä, koska tylsyys ruokkii luovuutta. Hän kehottaa rohkeasti aikuisia pitämää tylsää lasten kanssa samoin kun antamaan lasten olla rauhassa.

Näissä ajatuksissa on viisautta, jota voi hyvinkin soveltaa arkeen. Ei päiväkodin tarvitse olla ohjelmatoimisto, hektinen hoploppi tai huvittelukeskus. Päiväkodissakin voidaan oppia nauttimaan hitaasta elämästä ja hetkeen pysähtymisestä.

Omat äänet pienemmälle, kiireettömyys kestotavoitteeksi, yhteiset ihmettelyhetket, keskustelut ja pienten kuuleminen… Kun oppii ymmärtämään temperamenttien sekä kasvu- ja kehitysvaiheiden yksilöllisyydet, osaa asettaa toiminnan tarjonnan vastaamaan kunkin varhaiskasvajan kysyntää. Parasta palautetta kasvattaja saa tietysti havainnoimalla pienten leikkiä ja toimintaa; tunnelmia, mielialoja ja keskinäistä vuorovaikutusta.

Niin, palaute voi joskus olla hyvinkin monimuotoisesti tulkittavaa. Viime viikolla kävin ulkoilemaan lähdettäessä debattia viisivuotiaan kanssa sadevaatteiden pukemisesta. Hänen kantansa oli ehdoton ei. Perustelin sateelta suojautumista tavanomaisella jargonilla, jolloin hän lysähti tuhahdellen eteisen nurkkaan ja ilmaisi päiväkodin olevan tylsä paikka ja kurahousujen olevan inhottavat. Hän myös sanoi päivähoitosuhteensa irti siltä istumalta: ” Mä en tuu tänne enää ikinä!”

Ymmärsin jättää kurahousuista kieltäytyjän rauhaan työstämään tunnekuohuaan. Paikalle riensi kuitenkin hänen energinen ikätoverinsa, ystävä täynnä empatiaa ja lohdutusta – ja jostain lainattuja sanoja. Hän kumartui lysähtäneen tasolle sadeasussaan.
– Kyllä mä kanssa nautin elämästä, mutta täällä päiväkodissa on vaan niin tylsää.

Sanojen vaikutus oli maaginen: nurkasta alkoi kuulua lupaavaa kahinaa.

***

TÄYDENNYSTEHTÄVÄ

Tämä tehtävä on mainio tilaisuus harjoitella hahmottamista, antaa mielikuvituksen lentää ja keskustella piirtäjän kanssa työn edistyessä.

Anna lapsen valita mieleisensä puolitettu ja paperille liimattu kuva. Loppuu sujuu kuin itsestään. Ohessa valmiita teoksia.

***

JOKO KÄVIT TYKKÄÄMÄSSÄ?


Käyhän taas kurkkaamassa Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA. JOKO TILASIT?

Päiväkodin elämää-tekstit on koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

8 vastausta artikkeliin “TYLSÄÄÄÄ”

    1. Hei! Olipa kiva muistutus, itsekin juuri VASUja lueskelen, että aina ei tarvitse suorittaa. Lasten, eikä aikuistenkaan. Tärkeää olla aikuisena läsnä isolla sydämmellä. Kuunnella ja kuulostella. Joskun saa myös olla tylsää ja vaan vaikka hengitellä ja katsella kattoon. Mindfulness opetus olisi kiva päiväkodissa. Jatkuva viriketulvakin tuo lapselle stressiä. Tsemppiä syksyyn!

  1. Olipas kertakaikkisen hyvin kuvailtua ja sanoitettua lapsen ajatuksen virtaa sekä viisasta pohdiskelua. Ihana kirjoitus💛! Tämän aion jakaa työpaikalla aivan varmasti. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.