UNTUVIKKO

 

Tutustumiset on tutustuttu ja yhteydet luotu jo aikaisemmin.  Untuvikon on aika ryhtyä  päätoimiseksi ryhmän jäseneksi. Edessä on arki. Tämä on kolmas päiväkodin aloittamiseen liittyvä kirjoitukseni.  Miksi niin monta samasta aiheesta?  Siksi, että asia on tärkeä.

 

Untuvikko (3) asettelee korvapuolen Nöpön kainaloonsa. Vaarilta saamansa taitettavan metrimitan hän on pakannut huomaamattomasti repun sivutaskuun.  Äiti pakkaa vielä sadetakin reppuun. He ovat valmiita lähtöön.

Paikka näyttää erilaiselta kuin aiemmin tutustumiskäynnillä. Untuvikko panee kuitenkin merkille että hänen päiväkotiin saapumisensa on jälleen iloinen tapahtuma. Tuttu hymyilevä aikuinen kumartuu hänen lähelleen, tervehtii ja kertaa innostuneesti asioita: oman nimensä, Untuvikon naulakkopaikan ja sen, että Untuvikon ryhmän nimi on Hiirulaiset. Untuvikko näkeekin muita hiirulaisia touhuamassa äänekkäästi viereisessä huoneessa. Täällä on mukava tunnelma. Äitikin on nauravainen ja puhelias.

Untuvikko vaistoaa kuitenkin, että on tapahtumassa jotain, mitä hän ei täysin ole osannut ajatella loppuun asti. Yhtäkkiä kaikki uusi tuntuukin hämmentävältä ja oudolta eikä hän ole enää varma hiirulaiseksi ryhmäytymisestään. Hän tekee nopeasti ratkaisunsa: Ei, hän ei nyt kuitenkaan tällä kertaa jää tänne. Parempi on, että he sittenkin palaavat kotiinsa.  – Tai kyllä hän voisi Mummolaankin mennä.

Äiti on toista mieltä ja tuo kasvonsa hyvin lähelle Untuvikon kasvoja ja sanoo, että hänen on mentävä töihin. Hymyilevä ehdottaa, että Untuvikko vilkuttaisi äidille ja että he sitten lähtisivät leikkimään muiden kanssa. Äiti lupaa vielä hänelle jotain mukavaa illaksi; vaikkapa leipomista.  Hymyilevä keksii vielä jotakin, kumartuu vuorostaan Untuvikon tasolle ja madaltaen äänensä jännittäväksi ehdottaa supersammakkopelin pelaamista. Untuvikko torjuu molemmat ehdotukset. Äiti alkaa kiireisesti etsiä repusta Nöpöä eikä ole enää nauravainen.

Äiti ja Hymyilevä tekevät keskenään hiljaisen sopimuksen; Untuvikko Nöpöineen siirretään äidin sylistä Hymyilevän syliin.  Äiti näyttää päättäväiseltä ja punaiselta. Hän puhuu nopeasti.
– Illalla leivotaan yhdessä vaikka mustikkapiirakkaa. Voidaan mennä uimaankin…
Sitten hän hymyilee jotenkuten, vilkuttaa vielä ovelta ja häviää.Pari uteliasta hiirulaista on tullut eteisaulaan seuraamaan tapahtuman kulkua.

Untuvikko istuu Hymyilevän sylissä ja mietiskelee. Nojautuu vähitellen luottavaisesti taaksepäin ja nuuhkii Nöpön turvallista ominaistuoksua. Takkuinen, sananmukaisesti monessa liemessä käynyt Nöpö on pysynyt hänen rinnallaan aina lohtua ja turvaa tuomassa. Ajatus tänne jäämisestä mietityttää Untuvikkoa vielä, mutta toisaalta uteliaisuus saa katselemaan ja kuulostelemaan ympäristöä. Hän laskeutuu hitaasti sylistä, vilkaisee Hymyilevää ja jalkautuu muiden hiirulaisten joukkoon.

Päivä on täynnä uusia kiinnostavia asioita. Untuvikko yrittää jäsennellä parhaansa mukaan tätä outoa ja äänekästä ympäristöään. Jääkö haikeasta aamuerosta jälkiä Untuvikon mieleen? Jää varmaankin. Elämästä yleensäkin jää jälkiä. Hurja muodonmuutos koti-Untuvikosta hiirulaiseksi ei aina ole helppo, mutta ennemmin tai myöhemmin aamuiset kolmikantaneuvottelut laantuvat leppoisiksi rupattelutuokioiksi. Tietään tasoittamaan Untuvikko kuitenkin tarvitsee yhtenäisen, lämpimän ja välittävän, mutta myös määrätietoisen tukiverkoston: kotiväen, päiväkodin – niin, ja monessa mukana olleen Nöpön.

 

Lue samasta aiheesta Yhteys -Connection ja Ensimmäinen päivä

 

9 vastausta artikkeliin “UNTUVIKKO”

  1. Kiitos näistä kirjoituksista! Olen saanut niistä paljon apua valmistautuessani kahden poikani päiväkodin aloitukseen. Pojat pääsivät päiväkotiin ihan meidän kodin viereen ja minulla on 2 viikkoa varattuna tutustumiseen/lyhyempiin päiviin. Kun varsinainen arki alkaa, uskon että pystymme hakemaan pojat puoli neljältä iltapäivällä. Kaikesta tästä huolimatta jännittää tosi paljon ja kyyneleet nousee silmiin näitä lukiessa.

    1. Kyllä se siitä suttaantuu. Meillä viisivuotias kuopus ei nyt lomalla suorastaan kysele, koska pääsee päiväkotiin, mutta puheissa se on ja ihan hyvässä mielessä.

      Ensimmäiset viikot olivat hänenkin kanssaan aika hurjia, vaikka työntekijät varmasti parhaansa tekivät ja aina oli joku vastaanottamassa (toisin kuin esikoisen aloittaessa): millekään kolmikantaneuvotteluille ei ollut mahdollisuuksia, koska nuori neiti aloitti raivokkaan huudon heti, kun astuttiin päiväkodin pihaan. Jäimme joskus lapsen jätettyämme oven taakse kuuntelemaan ja aika pian alkoi huuto vaimeta, kun isä oli poistunut takavasemmalle (minä vein samaan aikaan esikoista omalle osastolleen).

    2. Hei pikkupoikien äiti, kiitos lämpimästä palautteestasi! Perheessänne on hyvin huomioita päivähoidon alkaminen. Lisäksi tarvitaan molemminpuolista (päiväkodin ja vanhempien) avoimuutta sekä hyvää mieltä matkaan, niin kaikki sujuu hyvin. Mukavia päiväkotipäiviä pojille!

  2. kirjoitat Leena taas niin asiaa,ja tärkeää sellaista. Meillä tänään aukesi päiväkoti ja myös minä vastaanottamassa untuvikkoja, suurempia ja pieniä. On se niin suuri askel lapselle ja perheelle antaa muiden hoiviin se arvokkaimpansa. Ja arvokkaimmalle suuri askel kotoa päivähoidon maailmaan.

  3. Olet Leena ihan paras! Voi että kirjoitat taas niin ihanasti! Mulla aloitti tyttö tällä viikolla pitkän kesätauon jälkeen taas tarhan ja vieraassa ”kesätarhassa”, jossa on vain muutama tuttu muksu ja välillä tuttu hoitaja. Pelotti -siis äitiä – ihan kauheasti miten menee nämä kaksi viikkoa, mutta ihan turhaan. Hyvin oltiin pedattu tämä väliaikatarha tytölle (täytyy itteeki kehua), ollaan käyty kesätarhan pihalla leikkimässä ja kurkkimassa ikkunoista miten erilaisia leluja ja juttuja siellä on, tyttö meni ihan iloisena ja on tykännyt kovasti, suurin murhe ekalta viikolta oli että ”jesse ei halunnut leikkiä minun kanssani kotileikkiä”, haha! Ja nyt ei pelota enää yhtään että omassa tarhassa tulee ryhmän vaihto isoon ryhmään ”isojen” kanssa, yksi ihana hoitaja vanhasta ryhmästä siirtyy mukana ja liuta kavereita. Mutta on ollut tyttö väsynyt <3

  4. Kiitos nimimerkit Pikkupoikien äiti, Riitta, Yksi untuvikkojen vastaanottaja ja Hellu äppä kommenteistanne! Ne ovat minulle hyvin tärkeitä:)

    1. Ollos hyvä! Joskus on päiväkodilla joidenkin opettajien kanssa juteltu, miten erilaisilta nämä tilanteet näyttävät sen mukaan, kummalta puolelta päiväkodin ovea sitä seuraa. Sitten on vielä se lapsen oma kokemus, jota kukaan muu ei oikeasti tiedä – vaikka moni uskoo tietävänsä.

  5. Voi niin todellista. Ihanasti kirjoitettu, itku tuli, kuten tuli tuosta ensimmäisen päivän runostakin. Tänä syksynä olen kahta pientä saatellut päiväkotiin, joten kyllä nämä kirjoitukset menevät syvälle tunteisiin…

    1. Kiitos, Ellu, palautteestasi! Päiväkodin aloittaminen on iso ja tunteikas asia. Hyvää syksyä perheellesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.