VOI KUNPA

VOI KUNPA

Tiitiäinen (3) jää omasta toiveestaan jatkoajalla sisälle tekemään vesiväritaidetta. Muiden mentyä ulos keskitymme molemmat omiin tehtäviimme. Seuraamme liittyy hetken kuluttua myös kolmas henkilö; yleensä niin harvasanainen, ehkä etäiseksikin luonnehdittava huoltomies, korjaamaan laatikostomme mekanismia.

Jos on kokenut luomisen flow’n, tietää myös sen kuinka lumoavaa ja muun ympäristön täysin pois sulkevaa on kun saa omalla luovuudellaan aikaan jotakin suurenmoista. Tiitiäisellä on juuri nyt se hetki; vesivärien sävyt sekoittuvat paperilla, ja se mikä äsken oli kirkas punainen on nyt muuntunut tunnistamattomaksi ja vielä nimeämättömäksi väriksi yksinkertaisesti siksi, että hän ohjasi sen kohtaamaan vihreän. Tiitiäinen on löytänyt vapaat ja vangitsemattomat värit.

Meidän kolmen keskittyneen puurtamisen katkaisee huoltomiehen kännykän pirinä. Soittajan äänen voi tässä hiljaisessa työtilassa helposti tunnistaa naispuoliseksi. Puhelun päätyttyä Tiitiäinen palautuu hetkeksi todellisuuteen ja keskeyttää taiteen teon.
– Olikse Rauha-täti?
Huoltomies havahtuu – ja hymyilee.
– No ei ollut. Kukas se Rauha on?
– On vaan, Rauha-täti. Risto Räppääjässä.

Me jatkamme kukin tehtäviämme. Tiitiäinen jättää lätäkköisen väritutkielmansa ja vaihtaa tekniikkansa luontevasti grafiikkaan; hän alkaa piirtää kätensä ääriviivoja. Kun käden figuuri on valmis, hän hahmottelee yhden sormen kohdalle sormuksen. Tuotteliaana taiteilijana hän ehtii hetkessä piirtää näitä teoksia useammankin.

Valmistelen vielä ulkoilusta palaaville tekemistä. Tiitiäinen hakee lisää paperia laatikosta. Huomaan pian mihin hän sitä tarvitsee; siinä huoltomies nyt hieman häkeltyneenä pöytään nojautuen asettelee tarkkaan ohjeistettuna kämmentään paperin päälle. Tiitiäinen ikuistaa käden muodon hetkessä ja täydentää sen tottuneesti vielä sormuksella. He molemmat hymyilevät.

Tämä pieni ja ehkä mitättömältä kuulostava episodi sykähdyttää. Tulee taas sellainen maailmoja syleilevä voi kunpa-tunne: Voi kunpa meissä kaikissa olisi enemmän avoimuutta, ennakkoluulottomuutta, rohkeutta, positiivisuutta, ihminen ihmiselle-tunnetta. Sellaista valmiutta ilahduttamaan, sulattamaan jäitä, jakamaan ilostamme – ottamaan mukaan omiin hienoihin hetkiimme. Näillä pienillä sitä avoimuutta vielä riittää, mutta taas; voi kunpa se säilyisi heissä.

Huoltomies lähtee. Tiitiäinen esittelee käsigrafiikkaansa innostuneena sisälle tuleville kavereilleen. Siirrän varovasti hänen edellisen, vielä lainehtivan teoksensa kuivumaan sivupöydälle. Värit hakeutuvat edelleen uusiin uomiinsa paperilla – ja lattialla. Toisenlainen, perin arkinen voi kunpa-tunne nostaa minussa päätään: Voi kunpa taiteilija olisi käyttänyt hieman vähemmän vettä.

***

TAIDETTA HENKARIIN

Maalauksessa tai piirustuksella voi olla aivan uusi muoto tai ripustustapa. Tästä ajatuksesta saivat myös 3-5-vuotiaat helposti kiinni. T-paitoja suunniteltiin innokkaasti ensin ideoita vahaliidulla luonnostellen ja sitten vesi- tai peiteväreillä maalaten. Ripustimet ovat kierrätyksen kautta saatuja. Paitojen muoto kopioitiin 4-vuotiaan suosikkivaatteesta ja hartialinja soviteltiin ripustimen muotoon. Kaavan ”olkasaumoihin” lisättiin taitos- ja liimausvara.

***

TUNTEITA TÄYNNÄ

Sain tutustuttavakseni Tunteiden kirjasto-teoksen. Neljäkymmentä kuvittaja Linnea Bellaminen tekemää eläinaiheista kuvaa mystisen kauniiden kansien sisällä. Ensimmäinen ajatukseni oli se, kuinka ihania kirjan kuvat ovatkaan väritettäviksi juuri niiden ilmeikkyyden takia. Ajattelin myös, että kuvista riittää keskusteltavaa ja pohdittavaa 3-5-vuotiaiden ryhmässämme noin viideksi kerraksi.

Kuvat ovat edelleen värittämättä, mutta tunnekeskustelut jatkuvat – ja jatkuvat. Tekstittömät mustavalkoiset kuvasivut ovat sinällään niin puhuttavia ja kiinnostavia, että olemme hyvällä tavalla suorastaan jumiutuneet niihin. Olemme yhdessä huomanneet, että eläinhahmojen ilmeet voi jokainen tulkita tavallaan, olemme oppineet nimeämään tunteita, olemme löytäneet paljon empaattisia ratkaisuja tunnesolmuisiinkin tilanteisiin. Ilon, arkuuden, vihaisuuden, yksinäisyyden, rohkeuden, pelon ja monien muiden tunteiden kokemuksia on jaettu omassa turvallisessa ympäristössä.

Tunteiden kirjasto on mainio ja helppokäyttöinen väline tunnekasvatuksessa. Me jatkamme sen avulla luontevasti kiehtovia keskustelujamme ja otamme tietysti myös väritysmahdollisuuden käyttöön. Kuvien sisällöstä saa nimittäin ottaa paperikopioita ammattikäyttöön. Tästä ihanasta kirjasta löytyy monimuotoista ja lempeää tunnetukea pitkäksi aikaa.

Tarkemmat tiedot kirjasta löytyvät sen kotisivuilta http://www.tunteidenkirjasto.fi

***

Käyhän taas kurkkaamassa näitä Päiväkodin elämää Fb-sivuja. Siellä on lyhyitä, hyväntuulisia päivityksiä viikon varrelta  Tykkäämällä sivuista pysyt menossa mukana! :)

PÄIVÄKODIN ELÄMÄÄ – PUHUS MULLE NYT ASIOITA

Päiväkodin elämää on nyt koottu kirjaksi! Toistasataa kertomusta päiväkodin arjesta on  saatavilla nettikirjakaupoista ja kirjakaupoista. Ilman toimitusmaksua sen tuo perille mm. Booky ja Adlibris. Kirja on julkaistu myös e-painoksena.  Mukavia lukutuokioita!

kansi-mainos

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.