YKSIN – VAAN EI YKSINÄINEN

Pinkit kurahousut kahisevat. Viisivuotias tulee hengästyneenä luokseni avautumaan. Hän kertoo tuohtuneena, että olisi niin toivonut ystävättären leikkivän kanssaan koko päivän. Vaan kun ei; Ystis valitsikin iltapäivällä aivan muunlaista seuraa. Mutta – hyvin painokas mutta – Pinkki ja Ystis olivat sopineet, että huomenna leikitään sitten koko päivä yhdessä. Siitä oli oikein lyöty kurahanskaa päälle.

Yhteisömme sosiogrammi on monisäikeinen, jatkuvasti muuttuva muodostelma. Peruslähtökohta kuitenkin on, että ketään ei jätetä yksin. Syrjäytymistä ei saa tapahtua. Piste. Kasvattajan puuttuu välittömästi tällaisiin yksinjättämisiin ja -jäämisiin. Asioista voidaan aina neuvotella ja elämänlaatua parantaa.

-Tosi ikävää. Mennäänkö yhdessä puhumaan Ystikselle.
-Ei. Me sovittiin, et me ei tänään leikitä.
Hän kyykistyy ja alkaa kauhoa vauhdikkaasti kuraa ämpäriinsä.
-No mutta, kyllä täällä ystäviä sinulle löytyy. Tuolla tuo kurakopla haluaisi varmasti vielä yhden kaverin, mennäänkö sinne yhdessä?
-Ei. Ei mennä.
Hän jatkaa kauhomistaan jonkin aikaa, ponnahtaa sitten kipakasti pystyyn ja hieraisee hanskallaan nenäänsä. Hänen kuuluvassa äänessään on viisivuotiaan elämänkokemusta ja lievää kyllästyneisyyttä.
-Eikö täällä koskaan ihminen saa olla yksin!?

8 vastausta artikkeliin “YKSIN – VAAN EI YKSINÄINEN”

  1. Nousi toinenkin ajatus tekstistä. Tuttava työskenteli pitkään esimiestehtävissä. Hän sanoi, että kun kahden ihmisen välille tulee jotain skismaa, he eivät juuri koskaan halua, että esimies tekee asialle jotain. He haluavat vain kertoa ja tulla kuulluiksi.

    Yllättävän usein näin on myös lasteni välisissä asioissa. Heille riittää, että he tulevat kuulluiksi ja ettei heidän kokemustaan vähätellä. Kun molemmat saavat sanottua, mistä hiertää, leikki taas jatkuu.

  2. Tämä sun blogisi on aivan ihana! Odotan aina innolla uutta postausta 🙂 Teette niin arvokasta työtä lasten parissa, ja osaat sitä päiväkodin arkea niin mukavalla tavalla kuvata.

  3. Kiitos, Kaisa, työmme arvostuksesta! On kiva kirjoittaa, kun huomaa, että näitä juttuja luetaan.

  4. Hauska blogi, opiskelukaveri (yllätys yllätys, myöskin LTO) linkkasi tämän ja kyllä tulee tunnistettua monia omassakin työarjessa käytäviä asioita 🙂

  5. Nämä blogisi ovat elämänmyönteisiä, humoristisia kuvauksia päiväkodin arjesta. Osaat suhtautua lapsiin kunnioittaen heidän omaa persoonallisuuttaan tavattoman ammatillisesti. Toivotan sinulle jaksamista työssäsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.