HERÄTYS

Ymmärrän hänen tarkoittavan nukkumisella heräämistä ja helpottamisella varmaankin sitä silitystä, kutittelua tai kenties laulelua. Hän tarkentaa kuitenkin menetelmäänsä.

 

Uni maistuisi Ehtiväiselle (3) vielä pitkälle iltapäivään. Muiden heräillessä hän kaivautuu syvemmälle peittonsa alle ja murisee torjuvasti. Aloitan suostuttelun.
–Mitäs, jos nyt kuitenkin jätettäisi sitä unta illaksikin, eikö niin?
Murinaa.
Mitähän herkkua siellä on välipalaksi…
–Ei mitään. En herää.
Puheyhteys peiton alle katkeaa, joten annan hänelle vielä elpymisaikaa.

Hentoinen (3) on hetkeä aiemmin herännyt päiväuniltaan virkeänä ja aurinkoisena – kuten aina. Hän pyytää auttelemaan paitaa päälleen. Siinä samalla hän rakentelee mielessään iltapäivänsä ohjelmaa: välipalalle ja sen jälkeen askartelemaan saksilla. Häntä kuitenkin huolestuttaa Ehtiväisen päivälevon pitkittyminen.
–Tivve ei jää vävipavaa. Kaikki työvään. Voivoi.
Hän levittelee käsiään ja puistelee päätään myötätuntoisesti.
–Pitäisiköhän meidän mennä yhdessä vielä herättelemään Ehtiväistä?

Hentoinen kuuluu siihen meidän kaikkien  tuntemaamme luontaisesti empaattiseen ja tunneherkkään ihmisryhmään; aina pyyteettömästi auttamassa ja tukemassa kanssasisariaan- ja veljiään, jos vain tilanne niin vaatii. – Ja nythän tilanne sitä näyttää vaativan.

Kyykistymme Ehtiväisen sängyn tasolle emmekä havaitse minkäänlaisia heräilyn merkkejä. Hentoinen kuiskailee hellästi Ehtiväisen nimeä. Ei vaikutusta. Arvelen, että hän etsii seuraavaksi Ehtiväisen posken peiton alta ja silittelee sitä kevyesti. Tai sitten kutittelee leikkisästi nukkuvan nenänpäätä. Se olisi niin hänen tapaistaan. Nyt hänellä kuitenkin on hieman erilainen ehdotus.

–Mä tievän, mikä hevpottait Ehtiväiten nukkumitta.
Ymmärrän hänen tarkoittavan nukkumisella heräämistä ja helpottamisella varmaankin sitä silitystä, kutittelua tai kenties laulelua. Hän tarkentaa kuitenkin menetelmäänsä.
–Muvva on kotona temmonen ito kevtanen pivvi. Toooti ito pivvi.
Hän huitoo ilmaan reilun kokoisia kaaria ja katsoo minua varmistaen, että ymmärrän.
Mä puhavvan tivvä pivvillä Ehtiväiten kovvaan kovaa näin: puuuuuuh!
Hän demonstroi vielä tilanteen puhaltamalla keuhkojensa koko kapasiteetilla kuvitteelliseen pilliinsä.
–Tit te Ehtiväinen hevää näin: Häh!
Hän hypähtää ilmehtien ja pyöritellen silmiään pelästyneen ihmisen tavoin. Hän nauraa hersyvästi suunnitelmalleen – todelliselle unikoulun loppukokeelle. Olen erottavinani naurussa aivan uusia rempseitä sävyjä.

Se tunne, kun olet puolen vuoden tuttavuuden jälkeen luonut jostain ihmisestä eteerisen ja utuisen mielikuvan… Vain yksi pivviin puhavvus – ja utu haihtuu. Hyvä niin.

///

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

TULPPAANIT

Heleän väriset tulppaanimaalaukset valmistuivat näin: Varsiosat valutettiin vihreän eri sävyillä n. 45 asteen kulmassa levyn päälle kiinnitetylle paperille pipetillä (sen ominaisuuksissa olikin ihmettelemistä!). Pieni lusikkakin varmasti käy valutteluun. Kun varret olivat kuivuneet käännettiin työ ylösalaisin ja painettiin kukkakuviot perunalla. Painamista helpottaa haarukan käyttö.

Ihanat vihreät!
Ihanat vihreät!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Valutuksia n. 45 asteen kulmassa

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sekoitettuja sävyjä ja perunatulppaanit
Haarukka on hyvä apuväline
Haarukka on hyvä apuväline

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vauhdikkaat tulppaanit

Hyvä lukijani, Päiväkodin elämää-blogini päättyy täällä Kaksplussalla helmikuun lopussa. Kaksivuotias blogi siirtyy uudelle alustalle.  Ilmoittelen ajoissa uuden linkin. Menossa mukana pysyt myös käymällä tykkäämässä blogin Fb-sivuista. Löydät ne täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.