ANNA PAPERILLE TOINENKIN MAHDOLLISUUS

MAHDOLLISUUS

Et tarvitse paljon.
Paperia ja värit.
Löydä ne
jossakin tai kauan sitten.

Anna paperille mahdollisuus
Olla kuva,
pitää pintansa.

Teet niin kuin näet;
värität hetken muistiin tavallasi.

Nyt jo hymyilet.

Kuulat pyörimään! Teippaa paperi maalarinteipillä muovilaatikon pohjalle. Pursota sormiväreillä muutama raita ja anna lasi- tai metallikuulien pyöriä värien päällä.
Kuulat pyörimään! Kiinnitä paperi maalarinteipillä muovilaatikon pohjalle. Pursota sormiväreillä muutama raita tai muu kuvio, lisää kuulat ja kallistele laatikkoa. Anna kuulien maalata.
Ja kuulat pyörivät edelleen! Värejä vain vaihdetaan tunnelman mukaan.
Ja kuulat pyörivät edelleen! Värejä vain vaihdetaan tunnelman mukaan.
Tee maalarinteipillä rajauksia ja ripottele märälle pinnalle suolaa. Tuttuja juttuja, mutta ehkä unohtuneet?
Tee maalarinteipillä rajauksia ja ripottele märälle pinnalle suolaa. Irrota mahdollisimman pian teipit. Tuttuja juttuja, mutta ehkä unohtuneet?
Ota media mukaan! Liitä maalaukseen kuva tai teksti, tai molemmat.
Ota media mukaan! Liitä maalaukseen kuva, teksti, tai molemmat. (Lehtileike Yhteishyvä-lehdestä)
Kenen hännät kuivumassa? Revi paperi ja väritä. Anna tuulen kuivattaa.
Kenen hännät kuivumassa? Revi paperi ja väritä. Kiinnitä ne ilmavasti ja anna tuulen kuivattaa.
Maalaa pohja. Anna kuivua. Puhalla mehupillillä oksat, puu...
Puhalla puu: Maalaa pohja. Anna kuivua. Lisää väriläikkä ja puhalla mehupillillä oksat, puu, polku…
Anna paperille tehtävä. Tee sormen mentävä kolo omenatoukalle. Liitä runo taustapuolelle. Pieni esitys voi alkaa.
Anna paperille tehtävä. Tee sormen mentävä kolo omenatoukalle. Liitä runo taustapuolelle. Pieni esitys voi alkaa.

Tuttuja juttuja, mutta unohduksissa? Kuvat ovat viisivuotiaiden päiväkotilaisten tekemiä. Heidän taidehetkissään on iloa, innostusta ja ihmetystä. Lisää aiheesta täällä Anna paperille siivet.

4 vastausta artikkeliin “ANNA PAPERILLE TOINENKIN MAHDOLLISUUS”

  1. Tuo “Toukka tiskaa” -runo on kyllä ihana. Itselläni on se perinteisenä omenanmuotoisena lorukorttina, ja lukemisen jälkeen painan kortin jokaisen lapsen korvalle ja he saavat kuunnella, kuuluuko sitä astioiden kilinää. Osa kuulee, osa ei. 😉 “Ehkä se just lopetti”, totesi eräskin kolmevuotias eilen, kun ei itse kuullut.

Vastaa käyttäjälle Jaana Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.