PURISTUS

Elovena-eskari (6) kahisuttelee kurahousuissaan luokseni pihalla.
– Toi teijän ryhmäläinen kiusas mua.
– Niin kuka?
– No toi tuolla. Toi piäni vihree.
Katson Elovenan viittilöimään suuntaan ja näen Nassikan (4) nojailevan kiipeilytelineeseen. Lähdemme Elovenan kanssa asiaa selvittelemään. Nassikka näyttää siltä kuin jo odottelisi meitä. Elovena suorittaa nopean tunnistuksen.
– Joo, toi se oli!
– No, eipäs nyt hätäillä.
Kyselen Nassikalta kiusaamisasiasta, mutta hän ei tällä kertaa avaudu. Katsoo vain ihaillen itseään kookkaampaa Elovenaa.
– Millä tavalla hän kiusasi sinua?
– No, puristi kädestä. Tästä, tälleen, Elovena rekonstruoi tilanteen. Katselen Nassikan suorina roikkuvia kurarukkasia, joiden alla on toppahanskat. Ei niillä nyt oikein tuntuvaa puristusvoimaa uskoisi saavan aikaan paksun toppavaatteen ympärille. Nassikka ei saa irrotettua koiranpentukatsettaan Elovenasta. Alan ymmärtää; hän on ihastunut. Sitähän tämä on.
Neuvon Nassikkaa puristelun sijaan tästä lähtien ilmaisemaan ihastuksensa sanallisesti sen kohteelle. Vaikkapa näin: olet kiva ja tykkään sinusta. Tulkkaan sitten Elovenalle puristelijan kehonkielellä osoitetut tunteet.
– Hän on varmaankin ihastunut sinuun eikä tarkoittanut mitään pahaa.
Elovena sukii vaaleiden hiustensa latvoja pää kallellaan. Leiskauttaa sitten kutrinsa vapaaksi ja käännähtää ympäri lähteäkseen.
– Niinku melkein kaikki.
– Niin mitä kaikki?
– No melkein kaikki niinku on muhun ihastunu.
Hän huokaisee tyytyväisenä ja menee pois. Nassikka jää hetkeksi haikeana nojailemaan telineeseen ja katselee siristellen ihastuksensa perään. Minusta näyttää siltä, että hän ymmärtäisi tunteittensa olevan yksipuolista. Ja sen, että hän merkitsisi Elovenalle vain yhtä ohimenevää kurarukkasen hipaisua. – Yhtä niin monien joukossa.

7 vastausta artikkeliin “PURISTUS”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.