KESTÄVÄÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Erotan iltapäivän hämärässä, kevyessä lumisateessa, pienen hahmon lähestyvän määrätietoisesti minua. Tättähäärällä (3), naapuriryhmän hyvänpäiväntutullani, on näköjään jotain asiaa. Ehkä hän tarvitsee apua hanskojen tai haalarin lahkeiden uudelleenasennukseen. Hän on hengästynyt kahlattuaa kinoksen kautta. Hän asettuu eteeni innostuneen näköisenä.
–No?
–Mulla on asiaa!
–Niin?
–Semmosta, että mun kaveli sano teijän lyhmäläistä isopoikaa, et se on kakkapökäle.
–Jaaha. Ahaa…
Näen kauempana tämän ei-toivotun lausunnon antaneen ystävän seisoskelemassa rukkastaan imeskellen, ikään kuin viestiä paluupostissa odottelemassa. Ketään isopoikaa ei lähistöllä näy. Linjaan vastaukseni lievästi pahoittelevaksi.
–Ei ollut kivasti sanottu.
Tättähäärä näyttää siinä tomerana seistessään niin pieneltä ja sinnikkäältä. Hän niiskauttaa ja lipaisee nenänalustaansa, mutta pitää minua edelleen tiukassa katsekontaktissa. Hän odottaa selvästi vielä jotakin. Alan ymmärtää, että vastaukseni ei ollut riittävän ponnekas, joten muokkaan sitä ja liitän siihen arkisen mielikuvan.
–Meillä täällä päiväkodissa ei ole kakkapökäleitä kuin joskus vessanpöntössä.
Hän räpyttelee silmiään lumisateessa ja näyttää vielä hetken punnitsevan vastaustani.
–Joo. Mä meen sanomaan!
Hän nyökyttelee ja lähtee kiireen vilkkaa taapertamaan tulojälkiään pitkin takaisin ystävänsä luo. Näen hänen sitten kertovan viestiään ja viittoilevan samalla minuun päin. Vähitellen keskustelu päättyy ja ystävä asettuu pulkkaan – Tättähäärän vedettäväksi. Hetken kuluttua he vaihtavat vetovuoroa. Heillä näyttää olevan mahdottoman hauskaa.

Ryhmäni isopoika, kuka liekin, ei ehkä kuullut – tai noteerannut – häneen kohdistettua nimitystä. Eikä hän ehkä koskaan saanut tietää kuinka aktiivinen edunvaljoja hänellä oli.

Ystävyys, tosi ystävyys – se kestää näköjään velvollisuudentunteessa tehdyn ilmoituksen tekemisenkin. Ja, kun asiat selvitetään heti niiden tapahduttua, ne voidaan sitten unohtaa. Sen jälkeen meno jatkuu entisellään,  ja vetovuoroja vaihdellaan voimien mukaan. Helppoa.

Jostakin se tunne tuli taas siinä pihalla seisoessani – minä niin pidän tästä työstäni.