NÄKEMIIN JA TERVETULOA

 

Haikein mielin kerron, että Päiväkodin elämää-blogi on tullut tiensä päähän siitä yksinkertaisesta syystä, että jäin tänä kesänä eläkkeelle varhaiskasvatuksen opettajan työstäni. Kiitos teille kaikille yli viidelletoistatuhannelle seuraajalleni! On ollut mahtavaa päivittää sivua ja kertoa päiväkodin arjesta.

Kirjoittaminen ja kuvaaminen on minulle kuitenkin niin tärkeää, että jatkan sitä toisessa blogissani. Sen nimi on Mitä vielä? Tässä linkki uutukaiseen: Mitä vielä?

Uusi blogi alkaa päivittyä pikkuhiljaa ja entistä paljon laajemmalta aihealueelta. Pienten elämä on edelleen vahvasti mukana. Blogi ottaa ensiaskeleitaan ja muotoutuu ajan kanssa omaksi itsekseen. Blogin FB-sivulle pääset tästä.

Tämän blogin loppuun tallennan vielä ajatuksia työstäni. ”Merkityksellistä”-tekstin kirjoitin Lastentarha-lehteen. 

MERKITYKSELLISTÄ

Nämä kaikki vuodet,
täynnä unelmia, intoa, tavoitteita,
osaamisen iloa,
– epävarmuutta ja riittämättömyyttä.

Nyt kun olen tämän työni tehnyt,
katson taakseni
etsiäkseni jotain merkityksellistä,
jotain, josta voisin kertoa sinulle,
jolla on yhä paljon edessä.

Pienet kädet nykimässä,
pienet äänet toistamassa;
Arvaa mitä!
Mun vuoro!
Kato mua, mä osasin!
Koska mun äiti tulee?
Syliin!

Ne kaikki ylitsepursuavat vuodet,
lukemattomat kohtaamiset,
arjen ammattitermein
aamukiukut, riemuhuudot, vessasanat,
nenänkaivuut, silitykset, pääjalkaiset…
Palkintona halaukseen tyyntyneet
pienet kiukkuiset nyrkit
ja eteenpäin meno
– tunteiden ääretön kirjo.

Vahvistin, tuin, luin, havainnoin ja etsin.
Kaivoin pohjatonta tiedon kaivoa.
Niin tärkeitä olivat
musiikkikasvatus, lapsiliikunta, oppimisympäristö,
ympäristökasvatus, kasvatuskumppanuus,
leikki, saduttaminen, äänen huolto,
ilmiöoppiminen, taidekasvatus, itsesäätelytaidot,
tuki- ja liikuntaelimien vahvistaminen…

Sen merkityksellisen,
sen löysin aina uudestaan
ja uudestaan,
aivan läheltäni;
Pienet kädet nykimässä,
pienet äänet toistamassa
Arvaa mitä!
Mun vuoro!
Kato mua, mä osasin!
Koska mun äiti tulee?
Syliin!

Jos siihen pysähdyin, jos siihen jäin,
luin pienen katseesta;
minä riitän.

***

Näihin vähän haikeisiin tunnelmiin ja vielä kerran kiitos – ja tervetuloa!

Leena