TÄNÄÄN MINÄ RIITÄN

Tänään minä riitän kuulemaan
arvaa mitä?
hei kato tätä!
koska mut haetaan?
mistä kivet on tehty?
mitä mä tekisin?
mun vuoro!
pyyhkimään!
saadaanks me pomppupallot?
tuu nyt!
toi töni mua.

Tänään minä riitän kannustamaan
kiipeämään
kuuntelemaan hiljaisuutta
maistamaan parsakaalia
odottamaan omaa vuoroa
oikeaan kynäotteeseen
oppimaan uutta
puhumaan
pysymään paikallaan
sietämään pettymyksiä
tutkimaan värejä.

Tänään minä riitän hyväksymään
hitauden
kiireen
lauseiden keskeytykset
sekaisen työpöydän
tavoittamattomat unelmat
toistuvat hihasta nykäisyt
toteutumattomat suunnitelmat
tuhannet minihelmet lattialla
unohtuneet asiat
ylimääräiset desibelit.

Tänään minä riitän eläytymään
hiekkajäätelön maistamiseen
huomion hakemiseen
kakkahuumoriin
oppimisen iloon
pakahduttavaan onneen
pienen suureen murheeseen
Spidermanin elämään
päättymättömän tarinan kuunteluun
sylin kaipuuseen
yhteisnauruun.

Tänään minä riitän
lapsuuteen.

14 vastausta artikkeliin “TÄNÄÄN MINÄ RIITÄN”

  1. Kiitos. Hyvä muistutus siitä, että pienet asiat ovat niitä tärkeitä! Myös meillä koulun puolella sovellettevissa 🙂

  2. Loistavia kirjoituksia! Tutustuin vasta tänään blogiisi ja luinkin kaikki postaukset tämän päivän aikana. Vien oman pienen hoitoon vuodenvaihteessa ja kirjoituksesi toivat lohtua tulevaisuuteen. Toivottavasti minun pikkuiseni hoitopaikasta löytyy yhtä mahtavia ammattilaisia 🙂

  3. kauniisti kirjoitettu jälleen! Meillä pojat aloittivat päiväkotiuransa pari viikkoa sitten; tosi hyvin on mennyt vaikkakin ovat väsyneitä iltaisin. 5v. rakastaa päiväkotia ja on tosi reipas, 3-vuotiaalla ollut enemmän haastetta sopeutua mikä näkyy kiukutteluna kotona. Mutta hyvillä mielin jatketaan. Onneksi on kaltaisiasi ihmisiä!

    1. Kiitos pikkupoikien äiti! Mukava kuulla, että pojat ovat päässeet hyvään alkuun päiväkodissa. Ei ole ihme kuitenkaan, että väsyttää iltaisin, niin paljon uutta tulee pienten elämään. Kiukuttelu kotona kuuluu myös asiaan, se on muutokseen reagoimista ja menee kyllä ohi. Kolmevuotias on vielä niin pieni:) Mukavaa syksyä edelleen!

        1. Meilla on toisin pain; 3-vuotias ei malta odottaa, etta viikonloppu paattyy, jotta paasisi taas paivakotiin. Sen sijaan 5-vuotias ei alkuinnostuksen jalkeen enaa halua paivakotiin lainkaan, vaan itkee joka paiva eron hetkella ja on aamulla niin huonolla tuulella, etta ekaluokkalainen myohastyy joka aamu koulusta (vaikeuttaa 4-lapsisen perheen aamutoimia pukemattomuudellaan)… 5-vuotias sanoo, etta menisi paivakotiin mielellaan, jos siella olisi pikkuautoja, jos ei tarvitsisi nukkua paivaunia tai jos isa voisi hakea (ei voi koska tulee myohaan toista)… Mika nyt neuvoksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.